Hei!
Kiitos, kun kirjoitit ja kerroit, että sait tietää äitisi historiasta ja tulit siitä surulliseksi. On tosi hienoa, ettet jäänyt miettimään asiaa itseksesi, vaan päätit kirjoittaa siitä tänne Nuortennettiin!
On tosi kurja kuulla äitisi puolesta, että hän on joutunut kokemaan tuollaista ja kuinka hän kärsii pääkivuista tapahtumien takia. Vaikka nämä asiat ovat tapahtuneet ennen syntymääsi ja äitisi on päässyt tilanteesta pois, niin se voi ymmärrettävästi aiheuttaa surua, vaikka sinulla ei olekaan vastuuta äidistäsi. Äitisi on varmasti sinulle tärkeä ja on luonnollista, että tärkeiden ihmisten puolesta voi kokea surua tai huolta, jos kuulee, että hän on joutunut kokemaan vakavia asioita.
Joskus vaikeiden tunteiden keskellä voi tuntua helpommalta esittää, että asia ei haittaa, mutta silloin itseasiassa olisikin tosi tärkeää kertoa, miltä oikeasti tuntuu. Silloin, jos itkettää, niin on hyvä itkeä. Suru ja huoli ovat isoja asioita kantaa yksin ja siksi onkin tosi tärkeä juttu, että kirjoitit niistä tänne. Mitä ajattelet, että voisitko seuraavaksi kertoa tunteistasi ja ajatuksistasi äidillesi? Joskus se voi helpottaa omaa oloa, kun saa kerrottua, miltä itsestä tuntuu ja silloin aikuinen osaisi myös lohduttaa.
Vaikeista tunteista voi jutella myös jonkun muun aikuisen kanssa, jonka kokee turvalliseksi ja luotettavaksi. Tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi joku läheinen tai sitten koululla tuttu kuraattori, terveydenhoitaja tai tuttu opettaja. Pääasia, ettei jää vaikeiden tunteiden kanssa yksin, vaan saa itselleen tukea ja lohdutusta.
Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti tästä aiheesta tai ihan jostain muustakin, niin meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa. Voit tulla myös chattailemaan tai kirjoittaa nettikirjeen.
Vaikutat hienolta ja empaattiselta nuorelta ja toivon, ettet jää vaikeiden ajatusten kanssa jatkossakaan yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
