Oon 15 vuotias tyttö ja en enää ymmärrä itteäni. Oon kokenut henkisesti radikaaleja muutoksia joita ei kukaan muu ole (tietääkseni) huomannut. Kirjotan jonkin kaltaista ”päiväkirjaa” johon listaan ongelmia jotka itseni kanssa oon kohdannut.
Mie en ennää ymmärrä itteäni. Mielialat heittelee nopeasti. Välillä oon ihan kunnossa ja ilonen mut sit suddenly tunnen itteni heikoksi. Kuitenki mie aina kätken kaiken mitä tunnen. Enkä ees oo enää puhunu tästä mun kahelle parhaalle kaverille. Tai kenellekään muulle. Koska viimeksikään apua ei löytyny. Yksinkertasesti siksi että kaveritki nii nuoria et n ei välttämättä ymmärrä tätä. Ja mulla on huonoja kokemuksia kuraattoreista ko viimekää se ei tajunnu et no means no. (Yritti saada pakolla kertomaan jotain mistä en halunnu puhua)
Sitten nää mun oudot halut. Mulla on ihan järjetön tarve saada verta. Joskus vain tekis mieli iskee hampaat jonkun kurkkuun ja juoda. Katon kyllä vampyyripäiväkirjoja, mutta en todellakaan usko että tää pakottava veren tarve johtuu siitä.
Ja vielä viha joitain tiettyjä ihmisiä kohtaan. Kiitos ylä-asteen luokkani vihaam yli kaiken lestadiolaisia. Olisin valmis lähettämään heistä jokaisen keskitysleirille. Ja kaiken lisäksi inhoan kuunnella ihmisten naurua. Tiettyjen ihmisten. Vaan joidenkin ääni ajaa mut hulluuden partaalle.
Kaikesta huolimatta pärjään koulussa hyvin. Viimeksi sain 7 kymppiä ja ka 9,25. Yritän keskittyä kunnolla koulumenestykseen. Iloiseksi tulen aina kun tajuan taitavuuteni kielissä.
Vietän nykyään myös entistä enemmän aikaa yksin ja välillä tunnen että uppoan yksinäisyyteen. Pahinta on se että teen sen tietoisesti. Enkä tiedä miten pärjään ysi luokan vihaamieni ihmisten keskellä.
Yritän myös keksiä its keinoja piristyä. Vietän paljon aikaa lukien ja kuunnellen musiikkia. Itsevarmuutta tulee ko kuuntelee suosikkibändiä, Rammstein. Mutta kun kaikki tuo loppuu vajoan pohjalle taas ja tuntuu että tää taistelu on turhaa.
Tuossa tekstissä oli tosi monte juttua jotka on samoja kuin mulla.♥ olen kylläkin vasta 12v mutta mullakin on toi veri juttu ei kylläkään ihan noin mutta kumminkin (katson vampyyri päiväkirjoja)
Mullakin mielialat vaihtelee paljon ja välillä koulussa yritän itse jättäytyä ulkopuolelle kaikests mitä muut tytöt tekee. Minulla on vaan yksi super hyvä kaveri mutta hänkin on vuoden vanhempi ja eri koulussa. :(
Usein minua saattaa ärsyttää aivan kaikki mitä joku tietty ihminen sanoo.
Minulla on myös ongelmia isäni kanssa ja haluaisin muuttaa äidin luo mutten uskalla sanoa mitään.
Minusta tuntuu että olen vihainen surullinen ja jopa pettynyt siitä että läheiseni eivät huomaa muutoksia minussa. Ja rakastan äitiäni mutta olen surullinen koska en puhu hänelle mistään koska en kehtaa aloittaa keskustelua. Ja toivon vain että hän puhuisi minulle.
Itsekin pärjään enkussa tosi hyvin ja tulen iloisekdi siitä. Rakastan kirjoittamista ja lukemista js musiikin kuuntelemista sekä laulamista.
outo pakko milteeni on vampyyrit.
Noin puoli vuotta sitten ajattelin kokoajan itseni vshingoittamista mutts sjattelin aina äitiäni ja muita läheisiä.
Toivon että voisin käydä psykiatrilla kuten siskoni kävi mutta en halua kertoa kenellekkään lähriselle mitä oikeasti tunnen.
Kiva, että jollakin on samoja tunteita ja mieltymyksiä kuin mulla. Ees joku ymmärtää.
Mulla oli mun molemmat parhaat kaverit samassa koulussa vielä keväällä, mutta nyt ne molemmat on lukiossa. (Ite oon ysillä)
Ja eroan meiän luokasta iha helkkarin paljon. Koska muihin tyttöihin verrattuna. I don’t even look like a lady. Ja kaiken päätteeks ne on melkee kaikki lestoja. Joit oon ruvennu inhoamaan jo pari vuot sitten
Mulla ei oikeestaan ole ketään kelle puhua, kaks parasta kaverii koulusta on nii erilaisii eikä ne ymmärrä, oon kokeillu puhuu niitte kaa mut eijeij. Entisen parhaan kaverini menetin eksäni mukana, koska olin koko aja se, joka teki asioita vääri. Läheisin frendi tällä hetkellä itekki kunnon ongelmalapsi, et en kehtaa sitä vaivata omilla suruilla. Kukaa ei koskaa huomaa, millon mun on paha olla ku oon normaalistiki hiljaa ja nii. Tuntuu et oon aina se kolmas pyörä, ylimääränen ja outsider. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää, mut musiikki on ainut asia joka pitää mut järjissäni. Avenged Sevenfold ja Hollywood Undead, voijuku. Tuskin voisin olla tässä kaupungissa, jos en kuuntelis niitä
tsemppiä sulle, sielunsisko&supernainen♥
Mulla ei oikeestaan ole ketään kelle puhua, kaks parasta kaverii koulusta on nii erilaisii eikä ne ymmärrä, oon kokeillu puhuu niitte kaa mut eijeij. Entisen parhaan kaverini menetin eksäni mukana, koska olin koko aja se, joka teki asioita vääri. Läheisin frendi tällä hetkellä itekki kunnon ongelmalapsi, et en kehtaa sitä vaivata omilla suruilla. Kukaa ei koskaa huomaa, millon mun on paha olla ku oon normaalistiki hiljaa ja nii. Tuntuu et oon aina se kolmas pyörä, ylimääränen ja outsider. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää, mut musiikki on ainut asia joka pitää mut järjissäni. Avenged Sevenfold ja Hollywood Undead, voijuku. Tuskin voisin olla tässä kaupungissa, jos en kuuntelis niitä
tsemppiä sulle, sielunsisko&supernainen♥
:(
Se on harmi kun jotkut ei tajua että hiljanen ihminen ei välttämättä ole kunnossa. Niin vain oletetaan kun se ei puhu kellee :(
Tsemppiä sullekkin <3
:(
Se on harmi kun jotkut ei tajua että hiljanen ihminen ei välttämättä ole kunnossa. Niin vain oletetaan kun se ei puhu kellee :(
Tsemppiä sullekkin <3