Selitän itselleni vähän kaikkea, perhejuttuja ja masennusta
Taas tänne tulen kirjottelemaan kun en oikein saa asioita puheeksi lol :D
Mun vanhempien erosta on jo neljä vuotta, eikä ero missään vaiheessa ole minuun vaikuttanut. Olin jo arvannut sen tapahtuvan kauan ennen kun he siitä minulle ja mun isoveljelle kertoivat. Silloin mun veli oli ihan järkyttyt, ei yhtään osannut aavistaa. Musta tuntu niin pahalta vaan istua siinä kun kaikki muut itki ja itse vaan olin neutraalisti.
No sitten kun oli vanhemmat muuttanut erilleen, jouduin siis aloittaa kulkemaan bussilla kouluun. Tämäkin oli mulle ok, vaikka muita huolia ja ongelmia oli mulla muutenkin ollut. Olin silloin noin 12-vuotias.
Pikkuhiljaa vuoroviikoin asuminen alkoi kuormittaa, ja riitoja tuli yhä enemmän, sekä vanhempien että veljen kanssa. Siinä vaiheessa olin jo alkanut v@hingoittaa itseäni, ja oli paljon ajatuksia !tsemurhasta.
Kun äiti tajusi, se oli ihan murtunut. Siitä mun hiljainen paha olo muuttui huudoksi ja suoraksi tuskaksi. Tätä pari kuukautta ja isän kanssa riidat vaan paheni. Molemmat suututtiin niin helposti. Karkasin ja lähdin aina äidille kesken viikon, onneksi he asui lähellä toisiaan.
Kun isä sai tietää v!iltelystä, hän reagoi paljon neutraalimmin, mikä oli hyvä asia. Mutta mikään ei satu niin paljon kun se että näkee oman vanhemman itkevän sen takia mitä itse on tehnyt.
Myös näin että mun veli oli huolissaan, vaikka ei se uskaltanut mitään sanoa.
Kerran, kun olin riidellyt isän kanssa, [osa tekstistä poistettu] oli talvi, olin 13-vuotias, ja vihoissani maailmalle. En jaksanut enää enempää. En sitten päässyt pitkälle, isä oli lähtenyt perään. Kävely takaisin tuntui niin pahalta. [osa tekstistä poistettu]
Seuraavan kevään aikana asuin enemmän äidin luona. Siitä ajasta en muista paljoa. noh, kouluasioita ja muuta oli paljon.
Ehkä vuoden päästä isä oli löytänyt uuden kumppanin. Hän oli mukava, vaikka minusta olikin hieman outoa nähdä isä niin avoimena. En ollut nähnyt häntä äidin kanssa niin onnellisena. Talven aikaan he menivät naimisiin, meidän muutettua uudelleen. Tilanne oli hyvä.
Tiesin isän olleen murtunut erosta, mutta tiesin myös ettei äidillä ollut vaihtoehtoa. Olin siis onnellinen kun isä löysi uuden kumppanin
Myös näin että mun veli oli huolissaan, vaikka ei se uskaltanut mitään sanoa.
Kerran, kun olin riidellyt isän kanssa, [osa tekstistä poistettu] oli talvi, olin 13-vuotias, ja vihoissani maailmalle. En jaksanut enää enempää. En sitten päässyt pitkälle, isä oli lähtenyt perään. Kävely takaisin tuntui niin pahalta. [osa tekstistä poistettu]
Seuraavan kevään aikana asuin enemmän äidin luona. Siitä ajasta en muista paljoa. noh, kouluasioita ja muuta oli paljon.
Ehkä vuoden päästä isä oli löytänyt uuden kumppanin. Hän oli mukava, vaikka minusta olikin hieman outoa nähdä isä niin avoimena. En ollut nähnyt häntä äidin kanssa niin onnellisena. Talven aikaan he menivät naimisiin, meidän muutettua uudelleen. Tilanne oli hyvä.
Tiesin isän olleen murtunut erosta, mutta tiesin myös ettei äidillä ollut vaihtoehtoa. Olin siis onnellinen kun isä löysi uuden kumppanin.
Tilani oli vaihdellut jonkun verran, lääkkeiden ja hoitosuhteen muutosta yms.
En muista paljoa näistä ns. neutraaleista ajoista.
Tänä syksynä masennukseni paheni taas. Mielialani rupesi vaihtelemaan intensiivisemmin, ja tiesin että olin taas lipsahtamassa synkempään ajanjaksoon. Onneksi tällä kertaa minulla on tukea, ihmisiä joihin luotan. nyt tilani on pahenemassa, ja pelkään tulevaisuutta. Uskon kyllä pääseväni tästä ohi, tämä on vain heikompi jakso.
Pari viikkoa sitten muutin kokonaan isän luota pois. Se oli se yksi asia, joka vaikutti minuun eniten. Haluan edelleen asua isäni luona, mutten ole yli vuoteen pystynyt olemaan siellä. Syitä en rupea listaamaan, hän on hyvä vanhempi ja rakastaa minua. Siksi se sattuukin niin paljon kun tiedän etten pysty asumaan hänen luonaan. Minusta tuntuu että hän ansaitsee paremman tyttären, on aina tuntunut. Tiedän että hän haluaa mun parasta, vaikka se tarkoittaisi ettei nähtäisi joka viikko. Se vaan sattuu niin suunnattomasti.
Ja muiden murheiden päällä Ja muiden murheiden päällä kaikki tämä on saanut minut takaisin masennusjaksoon. Sain varmistuksen siitä, minua kiusataan, enemmän tai vähemmän. En ole ikinä siitä välittänyt, mutta silti se sattuu. Enkä tiedä miksi. Yksi läheisimmistä kavereistani on [osa tekstistä poistettu], vaikkei sitä näytä. Hän saa apua muualta, mutta silti huolestuttaa. Maailman tilanne on menossa huonompaan suuntaan, eikä ihmiset näytä välittävän. Minunkin oikeudet ovat vaakalaudalla, puhumattakaan kaikista heistä, jotka joutuvat joka päivä elämään pelossa. Minulla on tyhjä olo, ehkä uskonnollisesta kasvatuksestani johtuen. Tarvitsen uskoa johonkin ylempään voimaan, muttei minulla sitä tällä hetkellä ole. Luin eilen Raamattua ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, mutten löytänyt sitä tunnetta mitä kaipasin. En allekirjoita kaikkea kristinuskossa, mutta mietin, pitäisikö yrittää löytää taas se lapsen usko. Että saisin tuntea Jumalan rakkauden. Sitä en ole vähään aikaan tuntenut. Ehkä olenkin hyljännyt uskoni. Mutta en ajattele kristinuskon olevan ainoa oikea uskonto. Ehkä uskon liian moneen.
Tuntuu että olen pettänyt itseni. Olen kaikkea mitä pieni minä ei olisi halunnut minun olevan. Ainakin sieltä uskon puolelta.
noh, tässä tämmönen teksti,, piti saada jotakin selitettyä jonnekin että ehkä nää tunteet selviäis. Ei oo ydinasioita kaikki mutta tällä hetkellä olennaista :D ehkä haluan saada tunteen siitä että mun ongelmat ja ajatukset on aitoja :D
Hei ”pikkusisko?”!
Olet taitavasti ja koskettavasti kirjoittanut kaikesta kokemastasi sekä tämän hetkisestä tilanteestasi. Iso kiitos siitä! Sinun asiasi ovat tärkeitä sekä ongelmasi ja ajatuksesi todellakin ovat aitoja. <3
Kuulostaa, että kannat sisälläsi paljon tällä isoja asioita tällä hetkellä. Kirjoitit, että olet muuttanut isäsi luota pois ja tilasi on taas pahentunut. Oli ikävää myös kuulla, että joudut kokemaan kiusaamista sekä kuinka kannat huolta läheisen kaverisi psyykkisestä voinnista. Lisäksi pohdit maailman tilannetta sekä sinulla on uskontoon liittyviä pohdintoja.
Kirjoitit hyvin siitä, kuinka uskot pääseväsi tästä ohi ja tämä on vain heikompi jakso. Elämä usein saattaa mennä aaltoillen – joskus on tyynempää ja joskus taas myrskyää. Vaikka kuinka olo olisi joskus huono ja toivoton, niin asioilla on mahdollisuus muuttua paremmaksi, vaikka juuri sillä hetkellä ei tuntuisikaan siltä.
Puhut perheestäsi tosi kauniisti ja olet aivan varmasti tosi rakas ja tärkeä heille. Aikuisten tehtävä onkin huolehtia sinusta ja ajatella sinun parastasi. Oli hienoa kuulla, että siellä ollaan oltu tukenasi ja kannustan sinua tukeutumaan edelleen läheisiin aikuisiisi.
Mainitsit tuossa alussa, että kirjoittelet tänne, koska et saa otettua asioita puheeksi. Kirjoittaminen onkin hyvä tapa selvitellä ja jäsennellä ajatuksiaan. Miltä sinusta tuntuisi kokeilla seuraavaksi ottaa näitä asioita puheeksi jonkun sellaisen aikuisen kanssa, kenelle sinun on helpointa puhua? Jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin oletko koskaan näyttänyt kirjoittamiasi tekstejä aikuiselle? Kirjoittaminen voi olla hyvä tapa kertoa ajatuksistaan ihan omille läheisillekin!
Jos on huono olla ja itsetuhoisia ajatuksia, niin silloin pitää ehdottomasti saada apua. Kertomaasi kiusaamiseen pitää myös puuttua. Sinulla on myös iso huoli läheisestä kaveristasi ja onkin tosi tärkeää, että kerrot tästä huolesta jollekin aikuiselle. Lisäksi on tärkeää, että saa purkaa ajatuksiaan myös muistakin mielen päällä olevista asioista liittyi se sitten uskontoon tai maailman tilanteeseen.
Omiin läheisiin aikuisiin on tärkeää tukeutua ja heidän tehtävä on myös olla tukenasi siinä, että saat myös tarvittaessa ulkopuolista apua. Käsitin tekstistäsi, että sinulla on ollut jonkinlainen hoitosuhde. Onkohan sinulla tätä kontaktia edelleen? Myös koulun oppilashuollossa esimerkiksi kouluterveydenhoitaja, - kuraattori tai psykologi ovat siellä teitä nuoria varten.
Me täällä Nuortennetissä olemme myös tukenasi ja jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, voit ottaa yhteyttä meidän Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111, chattiin tai nettikirjepalveluun. Lasten ja nuorten puhelin on auki arkisin ma-pe klo 14-20 ja viikonloppuisin/pyhinä klo 17-20. Lasten ja nuorten chat on auki joka ilta klo 17-20. Nettikirjepalveluun voi kirjoittaa mihin vuoronkauden aikaan tahansa. Voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja samassa numerossa 116 111 päivystää joka ilta klo 20-00. Siellä on mahdollisuus varata myös soittoaika työntekijän kanssa. Lisää tietoa tästä löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Olet rohkeasti ja taitavasti sanoittanut tunteitasi ja voit olla siitä ylpeä. Kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja ne kuuluvat elämään. Näen sinussa rohkean ja fiksun nuoren, joka uskaltaa rohkeasti olla monenlaisten tunteiden äärellä. Mitä ajattelet, mitkä olisivat sinussa sellaisia asioita ja piirteitä, mistä nuorempi sinä voisikin itseasiassa olla ylpeä?
Kuten itsekin tiedostat, niin kyllä se parempi aika vielä tulee. Muista kuitenkin, että nyt vaikeana aikana sinä tarvitset apua, eikä yksin tarvitse jaksaa. <3
Toivon sinulle lempeyttä ja lämpöä kevääseen!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
moi, olen tää sama ihminen siis :D
joo, aikalailla samanlaista, toki asiat on muuttuneet. En enää asu isäni luona, en ole melkein kahteen vuoteen. pari kuukautta sitten kerroin somessa olevani homo ja ateisti, tiesin isäni pystyvän tämän näkemään. näin siis tapahtui, ja heti tuli viestiä että ”mitä sinulle on tapahtunut, tiedät tämän olevan syntiä” ja näinpoispäin. Ihan täyttä kuraa, ei uskoisi aikuisen ihmisen niin puhuvan, äitinikin oli tätä mieltä näyttäessäni hänelle viestit. No, kyllähän se silti sattui vaikka sanonkin etten välitä siitä mitä isäni ajattelee. Onhan hän kuitenkin isäni. No, tästä on nyt siis semmoset neljä kuukautta? ja nyt myös minun veli asuu kokonaan meidän äitillä.
Mun lähdön jälkeen mun veli oli ollut mun isälle se hyvä lapsi, ja hän olikin ottanut vastuuta. (mä olin ennen se kultanen lapsi, mut sitten kun mun mielenterveysongelmat paheni niin musta tuli sellane,, niinku epäonnistunut (mun omat sanat, ei oo kukaa näin sanonu.) nyt sit mun veljellä oli tullut riitaa isän kanssa (hän ei ollut tehnyt mitään väärin, ihan oikeutetusti suuttui isälle,, joka siinä oli väärin tehnyt. ilmeisesti ei sitä pystynyt näkemään sitten.), ja isä oli käskenyt hänen tulla äidille joksikin aikaa,, otti myös avaimet takaisin. Näin on tapahtunut ennenkin, mutta aina on parin päivän sisään toivottu lapsen tulevan takaisin. Tällä kertaa ei.
Veljeni oli noin viikon jälkeen laittanut isälle viestiä jossa kysyi että miten tehdään. Vastauksena tullut suoraa haukkumista. (näinkö auktoriteetti asemassa olevan pitäisi käyttäytyä, huhhuh..) Äitini oli taas kerran järkyttynyt, että hyvänen aika aikuisen ihmisen suusta tuollaista puhetta. Ja huom., tää mies on uskovainen,, täyskristitty. ai että. (ja minä ateistina ja erittäin vasemmistolaisena muka olen se huono ihminen, HAH HAH. oikeesti en ymmärrä tätä maailmaa..) joo siis. näin. tämmöstä. että mun veli (kohta 18, joten muuttaa omilleen muutenkin varmaan kohta), EI OLLUT TEHNYT MITÄÄN VÄÄRIN, ja isä sitten päätti että ei hän itse siinä tilanteessa ole ongelma vaan mun veli. (onko tällä miehellä aivosoluja, ihan oikeesti. En halua loukata ketään,, mut välillä (usein…. aina) uskonto on kyllä oman ajattelun ja järjenkäytön loppu. että.)
joo. että jees. noh, sitten vielä semmosta että mulla on kans ollu hieman tähän.. queer asiaan ongelmaa,, tajusin että hei, olen sittenkin varmaankin biseksuaali enkä lesbo, kuten oletin. Ei sillä niin paljon väliä minulle ole. mut sit nyt parin viime vuoden aikana on vaan enemmän vahvistunut että, ei mä en ole ihan tyttö. Oon harkinnut kaikenlaisii selityksii ja termejä, mut meen edelleen sillä genderfluid, se sopii mulle parhaiten. on kyllä edelleen tosi outoo tuntea olevansa mies, nyt kun tietää mitä se on. mut noh, kyllä mä tän selvitän eventually :D myös outoo on ollut se että mun aseksuaalisuus on lähteny vähenemään,, ja sen mukana mun libido on aika hiton korkeella. onko tää nyt se murrosikä jonka luulin et ois pitäny tapahtua 4 vuotta aiemmin… noh, kaikki aikanaan. mut tää on ollu HIEMAN (tosi) outoo.. alan pikkuhiljaa kuitenkin olla ok tän asian kanssa, nyt kun puolisen vuotta oon kerenny totutella :D
jooh, masennus on kans pahentunut, mutta hoitosuhde on ja lääkkeet nostettu, joten toimintakyky on itseasiassa ihan ok. Alotin lukion (JES.), noh.. ei kyllä oo menny ihan hyvin, mutta oon saanu paljon tukea, ja oon tosi kiitollinen siitä. Sosiaalisen ahdistuksen puolesta… oikeestaan menee paremmin, ei sitä enää oo läheskään niin paljoo,, on jotenki tosi vapaampi olo. Mut no se masennus.. joo, vähän itsetuhosuutta ollu mutta ei liikaa, oon asioista selvinny. Vaihtelua ollu, toisaalta liittyy lääkkeiten vaihtoon ja tietysti kaikkeen koulustressiin,, ja sit viel tää perhetilanne… mut kyllä se siitä!
maailmantilanne ahdistaa, mutta pystyn kyllä olla ajattelematta sitä liikaa. keskityn omaan elämääni ensisijaisesti. MUTTA haluan ja pyrin kuitenkin olemaan tietoinen asioista, koska ai tsiisus oikeesti. miten ihmiskunta on ees selvinny näin pitkälle… joo, en oo menossa tohon, rupee vaa miettii sitä ja masentuu vaa enemmän lol :D Mutta siis, anyway, olen ihan ok asioiden suhteen, mikä on hyvä i guess? ei aina tartte olla positiivinen, kunha neutraali. positiivisilla ajatuksilla mennään vaikka mieliala olis kuinka synkkä. ainakin pitäs yrittää :)
joo löysin siis taas tän niin mietin että ahaa, voisihan tähän tehdä päivityksen. aikakin jo että kirjotan jotakin :D joo mutta siis jos luit niin woahh hyvä sinä, ei ois tarvinnu :D pitäkää huolta ittestänne!!
Hei ”pikkusisko?”,
Kiitos, kun tulit päivittelemään kuulumisiasi! Kirjoitit monenlaisista asioista, mitä on ehtinyt tässä välissä tapahtumaan, mm. perhetilanteestasi sekä seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiin liittyvistä pohdinnoista.
Ymmärrän ihan täysin, että isäsi kommentit liittyen seksuaaliseen suuntautumiseen ja ateismiin satuttavat. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä sekä uskoa tai olla uskomatta. Onkin ikävää, että isäsi ei ole suhtautunut tähän asiaan hyvin ja olen tosi pahoillani puolestasi, että olet joutunut kuulemaan tuollaisia kommentteja. Olet ollut kuitenkin rohkea, kun olet kertonut asiasta somessa, vaikka tiesit, että isäsi saattaa sen nähdä. Toivottavasti olet saanut muilta ihmisiltä itsellesi kannustusta ja rohkaisua vastapainoksi!
Oli ikävää myös lukea, kuinka veljelläsi on ollut vaikeaa. Usein nuo tilanteet kuormittavat koko perhettä myös. Kirjoitit myös, että koet olevasi epäonnistunut. Toivon, että pystyt muistamaan sen, että mielenterveyden haasteet eivät määrittelee ketään ihmisenä, eivätkä ne vähennä arvoasi ihmisenä. Olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena. <3
Olet käynyt myös pohdintoja liittyen seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyen. Se onkin ihan normaalia, että seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvät ajatukset voivat ajan kanssa muovautua ja hiljalleen selkeytyä. Sekin on ihan normaalia, että libido voi muuttua. Hienoa kuulla, että koet, että saat kyllä selvitettyä asiat kanssa ja olet pikkuhiljaa alkanut tottua seksuaalisuuteesi. Muista, että totutteluun ja ajatusten selkiytymiseen saakin antaa ihan rauhassa aikaa.
Oletko muuten tutustunut Setan nuorten sivuihin? Esimerkiksi Setan Verkkonuorisotalo Loisteessa on monenlaista tietoa ja vertaistukea tarjolla sateenkaarinuorille.
Hyvä kuulla, että sinulla on hoitosuhde sekä olet saanut koulussa tukea. Onpa hyvä kuulla myös, että joissakin osa-alueissa menee paremmin. Usein tie kohti parempaa vointia ei ole aina suoraviivainen ja mutkaton, mutta olet ehdottomasti oikealla tiellä, kun olet saanut apua. Jossain vaiheessa saatat taas huomata, että olet jossain asioissa tullut eteenpäin. Ethän jatkossakaan jää yksin pahan olon ja itsetuhoisten ajatusten kanssa.
Tukeuduthan aina myös omiin läheisiin ihmisiin. Onko äitisi ja veljesi esimerkiksi sellaiset läheiset ihmiset, keiden seurassa pystyt olemaan oma itsesi ja tukeutumaan aina tarvittaessa?
Muistathan myös, että meille voi myös nimettömästi ja luottamuksellisesti soittaa ilmaiseen numeroon 116 111, tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Palveluissamme voi puhua ihan mistä aiheesta tahansa. Voit vinkata palveluistamme myös veljellesi, jos hänestä tuntuisi, että haluaisi purkaa mietteitään anonyymisti.
Toivottavasti saat käännettyä ajatuksiasi myös sellaisiin asioihin, jotka tuottavat sinulle iloa ja tuntuvat mielekkäiltä!
Kaikkea hyvää lopputalveen!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä