Mun isä on ahdistava. En oo kertonu tätä kellekkää. Oon ollu tosi sulkeutunu lapsesta asti. Jos mul on joku, nii en kerro siitä kellekkää. [osa tekstistä poistettu] Ku oon aina hiljaa nii se tulee mun huoneesee ottaa kivuliaasti mun leuasta, kattoo mun silmii ja kysyy et onks kaikki ok? Sanon et joo vihasesti ja kysyvästi. Sanoin myös mun kaverille kerran et mul on masrnnus… se sano ”no jos oot joka päivä nii ilone koulus ja nairat aina nii mitä masennusta se muka on?”. Tää on hirveetä kertoo ku en yleenä kerro kellekkää. Mut nyt oon huomannu, et mun iskän käytös siirtyny mulle. [osa tekstistä poistettu] Mun kaveritei sanp mitää mur sen näkee ilmeestä, ja mustaki tuntuu oudolta. En haluu olla tälläne
Moikka!
Kiitos viestistäsi! Olet tosi rohkea, kun lähdit kirjoittelemaan tänne keskustelupalstalle. Kerroit tosi vakavasta asiasta ja ymmärrän, ettei siitä ole helppoa kertoa kenellekään. Olen tosi pahoillani siitä, mitä olet kokenut. Isäsi tekee tosi väärin eikä hänellä eikä kenelläkään muullakaan ole oikeutta koskea sinuun. Ymmärrän hyvin, että tämä tuntuu sinusta pahalta eikä tilannetta helpota se, jos isäsi kyselee sinulta, onko kaikki ok, jos ei ole. Pohdit viestissäsi, että mahtaako isäsi tietää, että sinun mielestäsi hänen toimintansa on ahdistavaa. En tiedä tähän vastausta, mutta sen tiedän, ettei kukaan saa tehdä sinulle mitään sellaista, mikä sinua itseäsi ahdistaa. Olen tosi ylpeä sinusta, että olet lähtenyt hakemaan itsellesi mietintätukea!
Ajattelen niin, että olisi tosi tärkeää, että joku läheinen aikuinen saisi tietää isäsi toiminnasta. Vai tietääkö siitä jo joku? Olisiko sinulla joku luotettava aikuinen, jolta voisit pyytää apua, jotta isäsi lopettaisi? Esimerkiksi äiti, mummi, täti, kummitäti tai joku koulun henkilökunnasta? Entä mitä ajattelet, voisitkohan sanoa siitä suoraan isällesi, että hän ei enää saa toimia näin ja että se on ahdistavaa? Sinulla on täysi oikeus vetää raja siihen, mitä siedät ja mitä et. Tätä sinun ei tarvitse sietää. Entä tunnistatko, millaisissa tilanteissa isäsi alkaa käyttäytyä tavalla, josta et pidä? Onko sinun mahdollista silloin hakeutua jonkun toisen seuraan ja pyytää häneltä apua?
Kerroit, että olet huomannut, että isäsi käytös on siirtynyt sinulle ja olet käyttäytynyt kavereita kohtaan tavalla, jota et ole halunnut. Tiedätkö, on tosi hienoa, että olet huomannut tämän käytöksessäsi, silloin sinun on mahdollista muuttaa käytöstäsi. Sinä olet taatusti ihana tyyppi ja kaiken hyvän arvoinen, mutta valitettavasti olet joutunut kokemaan vääränlaista käytöstä isäsi taholta. Tämänkin vuoksi on tosi tärkeää, että puhut tilanteestasi jollekin.
Kerroit myös, että kaverisi koulussa ihmettelevät, että miten voit olla masentunut, jos naurat ja olet iloinen. Kirjoititkin viestisi alussa, että jos sinulla on joku huoli tai iso asia, niin et kerro siitä kenellekään. On tosi yleistä, että kaikista vaikeimmista jutuista ei ole helppo kertoa muille vaan niitä vähän kuin piilottelee itsellään. Se on kuitenkin aika raskasta, eikö vaan? Sinun ei tarvitse jaksaa tätä enää yksin, vaan voit saada itsellesi apua, kun vain uskallat kertoa.
Jos puhumisen aloittaminen tuntuu vaikealle, voit myös kirjoittaa huolesi kirjeen tai täyttää sivuillamme olevan Huoli puheeksi –lomakkeen (http://www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua/) ja antaa sen luotettavalle aikuiselle. Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen joka päivä maksuttomasti ja luottamuksella, ja voimme yhdessä miettiä kenelle ja miten voisit kertoa tai kirjoittaa nettikirjeen tai chatata. Sinun ei tarvitse enää yksin kantaa salaisuuttasi, vaan voit saada apua ja tukea! Olit tosi rohkea jo nyt, kun otit ensimmäisen askeleen avun hakemiseen, otathan toisenkin ja olet yhteydessä meihin?
Tsemppiterkut ja kuullaan!