Oon nyt 17 (ens vuonna 18) ja siis musta tuntuu et mun elämä on ihan paskana. Mulla ei oo ollu yhtäkään kaveria viime vuodesta asti, ja asun sellasessa pienessä kusisessa kaupungissa, missä kaikki siis tuntevat toisensa. Kaikki kaverit jätti jo heti 9lk lopussa, kun olin sanonut että minua ahdisti kun koko porukka keskenään vaan hengaili. Sain siis viestiä ettei enää kavereita olla, koska sellaisten inittäjien kanssa ei kulma haluttu olla. No, nyt siis ei ole yhtäkään kaveria ja siis oikeasti en enää jaksa. En voi keskustella omista ongelmistani yhtään, koska ei ole läheisiä ystäviä, eivätkä vanhemmatkaan välitä yhtään, koska äitillä on omat mielenterveysongelmat ja traumat töistä. Ymmärrän, että on rankkaa elää teinien kanssa, mutta se ei tarkoita, että minua ei kuunnella yhtään ja jos kuunnellaan, sanotaan vain ”ehkä katso peiliin, oma vika taitaa olla”. Siis tunteitani vähätellään ja sanotaan että oma vika.
Sitten, minulla on ahdistusta ja en enää osaa oikein kommunikoida muiden kanssa ja sosiaaliset tilanteet ovat muutenkin todella hankalia. Kotona se ei ole oikea asia, ja siitä pitää kasvaa yli. Kuraattorin luona kävin kerran ja heti sanoi että ahdistus vaikuttaa olevan jo haittaavan suuri asia elämässäni ja se on. En käy ulkona, makaan vain sängyssä. Jos käyn ulkona, käyn vain lenkillä oman sairaan ajattelun vuoksi, että pitäisi laihduttaa. En ole kertonut kenellekään, että alkaa hirvittää oikeasti syödä. Kyllä syön, mutta joskus en tarpeeksi. Äitin kommentti painostani jäi vaivaamaan taas niin paljon.
Tulin siis tänne kertomaan, että elämä tuntu olevan aivan paskana. Toivon vain selviäväni tästä ja että tulevaisuudesta tulisi oikeasti parempi, vaikka on mennyt jo vuosien varrella ihan paskaan suuntaan omien tekojen ja muiden tekojen vuoksi. En vain halua yksin tätä kantaa, tai muuten jossain vaiheessa murrun.
Ei siis ole mitään tai ketään kenelle voisin puhua, miten muut oikeesti selviää tämän kanssa?
Hei!
Vaikeita asioita ei olekaan hyvä kantaa yksin, joten on tosi hieno ja tärkeä asia, että kirjoitit tänne. Kiitos siitä. Jos liian pitkään kantaa vaikeita asioita yksin, niin silloin voikin murtua kaiken taakan alle. Yksin ei siis kannata olla ja on myös hyvä muistaa, että murtumisenkin jälkeen on taas mahdollista kerätä palaset ja toipua.
Olen pahoillani, että sinut on jätetty kaveriporukan ulkopuolelle, eikä sinulla ole kavereita. Kuulostaa, että olet rohkeasti kertonut kokemuksestasi ja on tosi kurjaa, jos reaktio on ollut se, että sinut on jätetty porukasta pois.
Jokainen ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi, ja olikin ikävä lukea, että olet kotona kuullut vähättelyä vanhempiesi toimesta ja koet, ettei sinusta välitetä. Oletko pystynyt vanhemmillesi rehellisesti kertomaan, miltä sinusta tuntuu? Että koet tunteitasi vähäteltävän ja koet, ettei sinusta välitetä?
Ahdistus sekä haasteet kommunikoinnissa ja sosiaalisissa tilanteissa ovat ihan oikeita asioita, joihin tulee saada tukea. Myös se on merkki avun tarvitsemisesta, jos ei jaksa enää tehdä mitään tai ajatukset pyörivät laihduttamisen ja syömisen ympärillä. Tosi ikävää myös, jos äitisi on kommentoinut painoasi.
Kuulostaa siltä, että kuraattori on pystynyt näkemään tilanteesi todetessaan, että ahdistuksesi on jo haittaavan suuri asia elämässäsi. Sinä kaipaatkin ehdottomastasi apua itsellesi ja olisi tärkeää, ettet jää yksin! Kerroit käyneesi tämän kuraattorin luona kerran. Mitä ajattelet, jos menisit hänen luokseen uudestaan? Kuraattori on siellä sinua varten ja hän osaa tukea monenlaisissa haasteissa.
Aina voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Jutteleminen on aina luottamuksellista ja nimetöntä sekä voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Raskaimmastakin paikasta on mahdollista selvitä eteenpäin, vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisikaan. Sinä tulet selviämään vielä! <3 Toivottavasti saisit tähän viestiketjuun myös vertaistukea ja -kokemuksia, sillä uskon, että et todellakaan ole yksin ajatustesi ja kokemustesi kanssa.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä