Oon 19 vuotias ja mulla on nyt lähiaikoina ollu hirveetä stressiä ja ahdistusta mun rahankäytön takia. Mulla on vähän ongelmaa noiden nettikauppojen kanssa. Niistä tulee hirveesti tilattua laskulla kaikkea ja sit ne laskut kerääntyy ja sit yhtäkkiä, niinku nytkin ei ookkaa rahaa yhtään mihinkään, et jouduin nytkin kaverilta lainaan bensaan rahaa. Ja sama alkoholin kanssa. On tullu juhlittua joka viikonloppu. Mun mielestä mul ei oo ongelmaa ton juomisen kans, ei oo mikään pakko, mut kaverit saa suostuteltua aina mukaan. Enemmän toi rahan meno juomisen takia huolestuttaa. Sit täs on vielä sekin et en oikein tiedä kenelle puhua tästä. Jollekin kavereille oon jotain selitellyt mut ei nekään ihan täysin rehellisiä juttuja oo. Pelkään et ne tuomitsee. Äidille haluaisin puhua mut en uskalla. Sekin ollu jotenki kiree lähiaikoina. Nyt mä päätin et oon juomatta jonkun aikaa ja maksan kaikki nettikauppojen laskut pois alta täs parin kuukauden aikana, ja yritän muutenkin säännöstellä tota rahankäyttöö. Toivottavasti onnistuu!! Mut haluaisin puhua. Jonkun kans asiasta!! Täytyy yrittää äidille jutella jossain vaiheessa. Oon siis ihan töissä ja ok palkalla et pitäis rahan riittää mut jotenkin se kaikki vaan häviää.
Olis kiva kuulla jos jollain muulla on samanlaista ollut tai on nyt.
Moi.
Läheiset ihmiset on usein hyvin kiinnostuneita siitä, mitä kenestäkin ”tulee isona”, ja joskus tuntuukin että sitä tentataan kyllästymiseen asti. Etenkin silloin, kun pääsykokeet ja yo-kirjoitukset (tuttuja molemmat) on käsillä ja paineet muutenkin kovat. Pystyisitkö vastaamaan suoraan niille ihmisille, jotka kyselevät tulevaisuudestasi? Jotain sellaista, kuten ”haen sinne ja sinne ja toivottavasti pääsen. Aika näyttää.” Näin he saisivat vastauksen eivätkä ehkä kyselisi enempää. Tuo voi olla joidenkin tapa kannustaa, että väitetään toisen pääsevän mihin tahansa ja olevan paras kaikista. Oon ihan samaa mieltä sun kanssa, että niitä juttuja ei jaksais yhtään kuunnella, kun on muutenkin ihan paineissa siitä, miten on sujunut. Yo-tuloksia ei kannata stressata ennen kuin ne tulee, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Jos et halua yhtään puhua hakukohteistasi, voit sanoa vaikka että katotaan sitten kun on tuloksiakin, tai jotain ihan pientä (yliopisto/amk tms.) Olisiko sulla jotain harrastusta tai muuta juttua, mihin voisit purkaa paineitasi? Jos et halua jutella asioistasi, voit tehdä jotain itseksesi (piirtää, kirjottaa, lukea, kuunnella musiikkia, soittaa, urheilla) mutta missään tapauksessa ei kannata eristäytyä muista. Oikea kaveri kyllä ymmärtää, jos sanot että sinulla on paineita etkä jaksa puhua opiskeluasioista. Kovassa paikassa voit soittaa Lasten- ja nuorten puhelimeen. Toivon, että saat opiskelupaikan ja nuo ongelmat helpottaa.
Tsemppiä ja halaus! =)
Moi!
Sanoit että elämäsi on hyvin kiireistä ja sulla ei oo aikaa itsellesi, sua väsyttää etkä saa iltaisin unta. Oma aika ja se, että koko ajan ei ole kiire, on molemmat tärkeitä asioita oman hyvinvoinnin kannalta. Voi olla, että mielesi ja kehosi on melkein koko ajan stressitilassa, ja se voi hyvin aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia ja tuollaisia kohtauksia.
Voisitko löytää ainakin vähän aikaa itsellesi? Koko ajan ei tarvitse suorittaa, välillä on tärkeää levätä ja olla vaan tai tehdä mukavia asioita. Esimerkiksi kouluarvosanojen kannalta on paljon parempi muistaa levätä välillä. Silloin oppiminen sujuu paremmin ja opiskeluunkin jaksaa keskittyä, kun sitä ei tee jatkuvasti. Jos esim. löytäisit vaikka tunnin omaa aikaa joka päivä, ja sitten mahdollisesti enemmän. Se voisi olla avuksi noihin tuntemuksiin. Jos tuntuu, ettei omat keinot riitä, voit käydä vaikka terveydenhoitajan juttusilla.
Tsemppiä ja halaus! Muista ajatella myös omaa jaksamistasi! =)
Heei!
Kerroit olevasi murehtija, niin tee itsellesi kalenteri missä lukee mitä pitää tehdä ja leimaa se seinällesi tai jonnekin muualle. Muista ottaa aikaa itsellesi se on erittäin tärkeää, sillä keho tarvii lepoa ja palautumista stressistä ja muusta rasituksesta! Suosittelisin myös menemään koulupsykologille koska sitä kautta voit saada neuvoja kouluasioiden helpottamiseen yms. Älä pelkää ei se tarkoita, että olet hullu tms. Lukiossa melkein jokainen käy koulupsykiatrilla ennen tai kirjoitusten aikaan! Joskus myös unilääkkeet auttaa ja ei niitä ikuisesti joudu syömään, vain sen aikaa että saa unirytmin takaisin. Itselläni on masennusta ja ahdistusta ja toivon että olisin mennyt psykiatrille heti kun ahdistus alkoi, sillä silloin siitä pääsee helposti eroon, niikuin kaikesta muustakin! Ongelmasi eivät ole liian pienet, jos sitä huolit, jos nyt menet niin voit saada apua jolla pärjäät koko lopun elämää! Epäonnistuminen ei myöskään ole kuolema (itse pelkään itseni häpäisyä jne) joten ota ihan rennosti! Jaksuja ja hae apua, se ei ole noloa tai häpeällistä!