Heijj! Oon kohta 13v tytöksi syntynyt henkilö. Tällä hetkellä koen olevani enemmän poika kuin tyttö ja haluaisin kovasti joskus elää poikana. Uskalduin juttelemaan äitini kanssa ja hän hyväksyi mutta ei kuitenkaan ymmärtänyt,miksi olen niin ahdistunut omassa kehossani? Kun minut asetetaan esim koulussa jollain tavalla tytön rooliin minun vain tekee niin kovasti mieli huutaa että POIKA MINÄ OLEN! Tiedän olen vielä tosi nuoressa iässä ja tämä saattaa olla jotain ohimenevää juttua mut mulla silti on niiin huono olla. En pysty käymään suihkussa ilman että saan jonkun itkuhuuto raivarin, en enää uskalla katsoa peiliin ja kun kuukautiset alkaa… Jo pelkkä ajatus niistä ahdistaa! Välillä minulla kuitenkin on myös niitä päiviä kun olen ihan fine mun kehon kanssa. Mitä ihmettä tää oikee on!? Onko tää normaalii? Auttakaa muaa 😭.
Hei sinä! Hyvä, että kirjoitit tänne! Ymmärrän hyvin, että omaan sukupuolen kokemukseen liittyvät asiat mietityttävät. Pohdit viestissäsi, onko se normaalia. Sanoisin, että osaa ihmisistä pohdituttavat kuvaamasi kaltaiset asiat paljonkin, toiset taas pääsevät niiden kanssa helpommalla, mutta joutuvat mahdollisesti tutkailemaan itseään joidenkin toisenlaisten isojen kysymysten äärellä. En missään tapauksessa ajattele, että olet epänormaali, mutta sitäkin ainutkertaisempi omien ajatuksesi, kokemustesi ja tunteittesi kanssa – kuten jokainen meistä.
Kirjoitit viestissäsi, että joinain päivinä olet ihan fine kehosi kanssa, toisinaan se ahdistaa sinua paljon. Kerroit myös, että sinulla on huono olla. Tuntuu tosi kurjalta puolestasi, että joudut kokemaan ahdistusta ja huonoa mieltä. Tiedäthän sen, että sinulla on oikeus olla juuri sitä mitä haluatkin olla. Sinun ei myöskään tarvitse pystyä lokeroimaan itseäsi pojaksi tai tytöksi, vaan se on varsin hyväksyttävää, että pohdit ja kuulostelet ajatuksiasi tämän sukupuoliasian suhteen. Osa ihmisistä ei koe tarpeelliseksi tai edes mahdolliseksi määritellä itseään jompaan kumpaan sukupuoleen kuuluvaksi, vaan kokevat olevansa jotain tältä väliltä.
Tosi hienoa, että olet kyennyt juttelemaan asiasta äitisi kanssa. Kerroit, että hän hyväksyi sen, että koet itsesi pojaksi, mutta ei kuitenkaan ymmärtänyt tytön kehosta kokemaasi ahdistusta. Se saattaakin olla äidillesi vaikeaa, jos hänellä ei ole omakohtaista kokemusta tällaisesta. Kuulosti kuitenkin siltä, että teillä on toimiva keskusteluyhteys, joten rohkaisisin sinua vielä jatkamaan keskustelua hänen kanssaan. Voisitko kertoa, että toivoisit hänen ymmärtävän sinun kokemuksiasi paremmin ja yrittäisit selittää, miltä sinusta tuntuu? Voisiko yksi vaihtoehto olla kirjoittaa hänelle kirje, jossa avaisit enemmän ajatuksiasi?
Onko muuten Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus sinulle tuttu? Ennen sitä kutsuttiin Transtukipisteeksi. Heidän nettisivuiltaan löytyy paljon tietoa ja myös vertaistukea tästä aiheesta. Siellä on myös osio vanhemmille, joten ehkä voisit jopa vinkata äidillesi siitä? Laitan sinulle tähän linkin, jotta voit halutessasi käydä kurkkaamassa noita sivuja: https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/
Jos yhtään siltä tuntuu, voisit myös soittaa lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella luottamuksella tästä asiasta päivystäjän kanssa. Päivystämme joka päivä numerossa 116 111. Lisäksi meillä voi jutella päivystäjän kanssa kahden kesken chatissa tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelut ovat maksuttomia ja löydät niistä lisää tietoa täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Toivon sinulle paljon tsemppiä ja edelleen rohkeutta olla juuri sinä! Olet ihana sellaisena kuin olet. Kaunista kevättä sinulle,
terveisin Lasten ja nuorten netin päivystäjä