Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
siis ku juttu on se et mä en nyt ihan oikeesti tiedä. oon 14 vuotias ja oon syntynyt tytöksi. luulisin että oon aina aatellut olevani tyttö, vaikka oonkin ollut pienestä asti erilainen kun mun muut kaverit jotka on tyttöjä.
noin 1,5 vuotta sitten aloin kuitenkin ekan kerran miettiä, että voisin olla muunsukupuolinen. mietin silloin joitain sukupuolineutraalimpia nimiä yms mutta asia jäi ajatuksen tasolle, koska kun puhuin joillekkin kavereille siitä, niin ne ei oikein ymmärtänyt. se ajatus ei kuitenkaan koskaan kadonnut vaikken puhunutkaan siitä, mutta se tulee ns kausittain. välillä en mieti sitä paljoa ja välillä en pysty muuta miettimäänkään.
kuukausi sitten leikkasin hiukset lyhyeksi, ja olen sen jälkeen nauttinut maskuliinisesta ulkonäöstäni. olen jopa miettinyt, olisinko sittenkin oikeasti poika, mutta olisiko sen ajatuksen pitänyt olla ihan pienestä asti jos se olisi ”aito”…
oon aika hämmentynyt kaikista näistä ajatuksista, enkä tiedä miten mun pitäisi reagoida niihin.
kokemuksia, vertaistukea, ajatuksia?
<33
Voithan sää vaan olla poikamainen tyttö ilman kaikkea sukupuolivaihto hässäköitä, niin ei tuu tehtyä mitää mitä tulis myöhemmin kaduttua.
Mä oon viimeisen puolen vuoden aikana miettiny aika samanlaisii juttuja ja nyt oon löytäny rauhan muunsukupuolinen-käsitteen alta. Mä oon kans autisti joten en tavallaan ”tajua” sukupuolta.
Mun mielestä sen ajatuksen ei oo tarvinnu olla pienestä saakka jotta se ois ns aito. Mulle esimerkiksi ei oo koskaan puhuttu kotona tai koulussa sukupuolen moninaisuudesta nii en tienny että transsukupuolisuus on olemassa oleva asia ennen kuin n 2 vuotta sitten.
Tsemppii oman sukupuolen löytämiseen ja btw Noe on kiva nimi ;)
Moi!
Mulla kans sama. Siis oon aina ollu silleen ”tyttömäinen” tyttö, mut mulla alko vähän aikaa sitte out of nowhere sellanen kausi et on tuntunu vaan pojalta. Mun yks kaveri on non-binary ja veikkaan et vanhemmatki hyväksyis olin mitä tahansa mut oon vaa nii epävarmaaaaa!! Tää on niin lohdullista kuulla et joku muuki on epävarma. Ja siis rupesin myös miettii et oonko trans koska oikeessti häiritsee niiiin paljon se et joku kutsuu mua tytöks ja sit on ns. keho-dysforiaa mut niinku ei mulla oo ollu mitään ”merkkejä” lapsuudesta saakka, niinku monella muulla transsukupuolisella. Haluisin kans leikata tukan mut en tiiä miten selittää se äidille… Hämmentävää?
Siis mullakin alko nyt vähän aikaa sitten. Sekin tulee vaan välillä, siis sellanen tunne, et ei oo varma itsestään ja sukupuolestaan. Oon 14 tyttö ja aina ollu vähän poikamainen. Pienenä melkein kaikki mun kaverit oli jätkiä ja tykkäsin olla niitten kaa. Nyt en sit enää tiiä et kumpi oon, enkä tiiä pystyiskö olla molemmat. En myöskään tiiä miten toiset suhtautuis jos yht äkkiä ois sillee et hei en ookkaan ihan vaan tyttö.
Hyvä tietää et ei oo ainoo ❤