jabajaba

En enää oikein tiennyt mitä tehdä niin hakeuduin tänne. Kirjepalvelut muutenkin aina ruuhkaisia, eikä illalla esiintyviä ajatuksia saa purettua minnekkään, kun on juttelupalstat jo kiinni.
Minua pelottaa puhua mun kehosta.
Mun jotkut kaverit sanoo mulle, ettei mun tarvitse leimata itseäni miksikään, mutta kun mua viitataan tytöksi, se ei tunnu oikealta. Jotkut sanoo mulle, että koulun psykologille kannattaisi hakeutua.
Mä aattelen itseni satuttamista joka päivä.
[Osa tekstistä poistettu]
Musta tuntuu, että kaikkien kanssa sosiaalinen kanssakäyminen on jotenkin valetta. Musta vaan tuntuu, että haluan vain kadota. Musta tuntuu, että kaikki vaatteet näyttää huonolta mun päällä. Mä kadun joka ikistä ruokaa, jota syön. Tunnen sellaisia tunteita, että mun on pakko liikkua.
En enää tiedä onko tää jotain valetta vai oonko oikeesti vaan vajonnut pois.
Koulu on [Osa tekstistä poistettu] täällä ulkomailla, se painaa mun mieltä (sori jos kiroilu ei ollu kiva juttu).
Rintaliivien pito on pelottavaa, tunnen itseni norsuks joka pitää housuja päällä etujaloissa.
Oon niin ruma. Ei se vaihda mitään, jos joku sanoo ”Ei, kaikki on niin kauniita ihan omana itsenä”.

Siis haloo, onko tässä ees mitään järkeä? Mitä joku voisi sanoa tähän?
”Pysy positiivisempana”, joo, just joo.
Samaistuuks kukaan edes tämmöiseen?

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei jabajaba,

Kiitos paljon viestistäsi! Todella hienoa, että kirjoitit ajatuksiasi tänne.

Kerroit viestistäsi kehostasi puhuminen pelottaa. Kerroit myös, että tytöksi viittaaminen ei tunnu oikealta. Kaverisi ovat siinä ihan oikeassa, että sinun ei tarvitse leimata itseäsi miksikään. Sinulla on myös oikeus tuntea, että tytöksi leimaaminen ei tunnu oikealta.

Kerroit myös, että ajattelet itsesi satuttamista joka päivä ja olet tajunnut olleesi itsetuhoinen. Kerroit myös muistakin ajatuksistasi liittyen mm. sosiaalisiin kanssakäymisiin, syömiseesi ja ulkonäköösi. Nuo ovat kaikki sellaisia asioita, joihin sinulla on oikeus saada apua ja tukea. Sinulle on ehdotettu, että menisit juttelemaan koulupsykologille. Miltä ajatus psykologille juttelemisesta tuntuisi? Psykologilla on keinoja käsitellä kanssasi muun muassa juuri noita asioita, mistä kerroit viestissäsi.

Mainitsit, että käyt ulkomailla koulua ja se painaa mieltäsi. Voisitko kertoa ajatuksistasi koulussa opettajalle? Myös opiskeluun liittyvistä asioista voit hyvin jutella koulusi psykologille. Entä onko sinulla lähipiirissäsi sellaista aikuista, kenelle pystyisit jakamaan huoliasi niin kouluun kuin muihinkin asioihin liittyen?

Älä jää yksin ajatustesi kanssa. Olet arvokas ja sinulla on oikeus saada apua.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Sukupuoliongelmia / itsetuhoisuus

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.