Moi kaikki!
Mul on ollu lähi ainkoina sellanen olo et mä oon yksin tääl tai sillee et on muistakin ihmisii mut mä oon sellsessa kuplassa sinisessä kuplassa jonka sisällä istun iso huppari päällä ja tujotam tyhjyyteen ja jos joku yritää sanoo mulle joatinnen kuule ja jos yritan sanoo jotain kukaan ei kuule mua vaikka huutaisin niin kovaa kun pystyn! Mua itkettää… mitä mun pitää tehä? Oon yrittäny keksiä ja kuvailla tätä tunnetta jo ikusiuuden siis enemmän ku kaks vuotta ja vast vähän aikaa sitten keksin tälle kuvailun ja se menee niin että, oon kuplan sisällä iso tyhjä sinknen kupla jonka sisällä kyyhitan kyykky asennossa iso huppari päällä ja huppu päässä mä yritän ajatella mitä vaan mut mun päähänei tuu sanoija ja kun yritän puha tai ees saada ihmiset katsomaan ne vaa kattoo mun läpi ja ignooraa… ja kun joku yrittää sanoa mulle joatinnoon niin syvällä mun kuplan sisällä ja tujottamassa tyhyyteen ja ajattelemass ei mitään et kukaan ei saa muhun kontakstia ja kun yritan saada johonkin kontakstia se ei toimi.
Niin tältä musta tuntuu on tuntunu jo joku 2-3 eikun hetkonen se alko kakkosella ja meen seiskallle joten 4 vuotta ja en oo ees huomannu et on kestäny niin kauan. Välillä mulla on parempii kausii esim et joku 2 kuukauden ajan oon ihan ok ja sitten putoon taas jyrkäänteeltä alas siniseen tyhjyyteen. Mua pelottaa. Mun rinnassa onntolla sinisellä tunteella paikattunkohta ja entä jos se paikka menee rikki mitä sit tapahtuu ? Mä itken tällä hetkellä , pliis joku auttaa tai ees puhuu jotain mulle! Onks tää ahdistusta ? Mul on ollu jodkud jotain kohtsuksii jota aloin vaa sanoopaniiki kohtauksiks koska tarttesin niille nimen jolla voin kutsuu niitä ja ne kuulosti vähän samalta. Ok kiitti et luit jos luit ja pliis sanokaa mulle ees moi tai jotain et tietäisin etten oo yksin. Moikka t: 13-vuotias tyttö, jolla ei taida olla kaikkinok vai onko? Kertokaa pliis mitkä vaamielipiyeet selityksineen kelpaa!
Hei!
Kiitos koskettavasta viestistäsi. Osaat hyvin kuvailla sitä tunnetta, joka sinulla on ollut jo vuosia. Mietit itse, onko se ahdistusta. Lisäksi saat kohtauksia, joita olet alkanut kutsumaan paniikkikohtauksiksi. Kuulostaa siltä, että tämä tilanne tosiaan pelottaa sinua ja haluaisit saada tilanteeseesi apua.
Aivan yksin et ilmeisesti ole, kun kerrot ihmisten yrittävän saada sinuun kontaktia. Olisi hyvä miettiä, miksi kontaktissa oleminen on sinulle vaikeaa. Onko sinulla huonoja kokemuksia ihmisistä? Onko joku kohdellut sinua huonosti? Vai kuormitutko ihmisten kanssa olemisesta?
On kurjaa, että olet joutunut pohtimaan asiaa noin pitkään yksin. Ainakaan tekstistäsi ei käy ilmi, että olisit joskus kertonut siitä jollekin tai hakenut apua. Suosittelisin kuitenkin, että kertoisit tuosta tunteesta ja noista kohtauksista jollekin. Ehkä ammattilainen osaisi kertoa, mistä on kyse ja mistä olisi sinulle apua.
Jotta sinun ei tarvitsisi enää kärsitä tuosta olotilasta, niin käythän juttelemassa siitä vaikka terkkarille? Osasit tosi hienosti kuvailla sitä viestissäsi, joten voit vaikka näyttää hänelle tuon tekstisi. Hän varmasti kyselee sinulta lisää ja haluaisi auttaa sinua.
Toivon, että tilanne selkiytyy ja olosi helpottuu, sillä kuulostaa siltä, että kärsit siitä itsekin. Voi olla myös läheisillesi hankalaa, jos he eivät tiedä, miksi eivät saa sinuun kontaktia tai että miten voisivat auttaa sinua.
Voit milloin tahansa olla myös meihin yhteydessä: Lasten ja nuorten puhelimen numero on 116 111 ja vastaamme siellä joka päivä. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä chat ja nettikirjepalvelu.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja oikein kaunista syksyä!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä