Mulla on paha olla, jatkuvasti.
Enkä oikeestaan tiedä miksi, siks en osaa puhua kenellekkään. Kavereiden kanssa on tällä hetkellä riitaa joten nyt kaikki paha olo purkautuu paniikkikohtauksina ja jatkuvana itkuna. En oo koskaan kertonut kenellekään ”paniikkikohtauksista” koska en oo varma onko se ees sitä. Sillon kun kohtaus iskee hengityksen menee epätasaiseksi, joskus sydän pamppailee ihan hallitsemattomasti, sormet tuntuu siltä kun saisin niihin sähköiskuja(hengityksen takia?)ahdistaa ja pelottaa ihan kamalasti ja itken hirveästi. Ne on ihan kauheita mut en pysty/osaa puhua kenellekään. Koska oon itkenyt tosi paljon ja oon muutenkin ollut tosi surullinen pitkään äiti kysyi pitäisikö mun mennä puhumaan jollekin psykalle tms. Mua kaduttaa että pyysin sitä varaamaan ajan. Tällä hetkellä tahdon vain kuolla ja kadota pois, koska koko elämä tuntuu mahdottomalta elää näin.
Moi!
Voi tosiaan tuntua mahdottomalta elää noin, mutta se ei ole mahdotonta, eikä myöskään se, että sä pääset noista ongelmista eroon!
On hyvä että varasitte (?) ajan psykologille/psykiatrille, monet on eka aluksi empineet ja jopa inhonneet sinne menoa, mutta monilla se on myös auttanut.
Ne ei pakota sua puhumaan ja ne haluaa auttaa, tiedän kokemuksesta että puhuminen on joskus ihan kamalaa ja vaikeaa varsinkin kun sitä ei osaa selittää, mutta on myös keksitty erilaisia ”menetelmiä” millä saatais se pahan olon merkit esiin (jotkut esim. keksii runoja, piirtää, kirjottaa tai vaikka maalaa ja kuvailee sej avulla miltä tuntuu, sen takia monet taiteilijat joilla on ollut esim. masennusta, niin heidän taiteensa on silloin yleensä normaalia synkempää ja epätoivoisempaa), ja he ovat ammattitaitoisia, joten psykologikin osaa käsitellä ja auttaa sun ongelmiasi niin että juuri sä saat parhaan avun sulle parhaimmalla tavalla.
Noi kohtaukset voi tosiaan olla jotain paniikkikohtauksiin viittaavaa, ja niistäkin olisi hyvä yrittää puhua jollekin? Vaikket pystyisi puhumaan niin jos vaikka kirjoittaisit äidillesi kirjeen kuten kirjoitit tähän? Kerro asiat samanlailla, vähän niinkuin kirjoittaisit tänne ja anna se äitillesi tai psykologillesi tms?
Ja tiiän omasta kokemuksesta että joskus tekisi vaan mieli kadota, ettei ongelmista ole minkäänlaista mahdollisuutta selvitä ja koko elämä menee sitten niitten samojen pelkojen ja ongelmien kanssa, ei enää minkäänlaista iloa missään.
Noi oli mun ajatuksia ihan pari vuotta sitten. Itkin tosi useasti itseni uneen ja ihan muutenkin, koskaan ei saanut rauhaa ja vaan mietti niitä surkeimpia vaihtoehtoja kaikkeen.
Sain apua, sain monilta tahoilta apua ja kaikki selkeni. Elämään liittyy aina välillä kärsimystä, mutta siihen saa ja pitää hakea apua, siksi on mm. psykologit, lääkärit, perhe jne.
Nyt mietin mitä olisin menettänyt jos olisin tehnyt häriköityjä päätöksiä, en ikimaailmassa haluaisi kadota, ja toivon ettet säkään!
Oot arvokas ihminen jolla on mahdollisuus saada apua, sulla on varmasti paljon rakastavia ihmisiä ympärilläsi ja susta välitetään. Sulla on edessäsi tosi suuri seikkailu, elämä, ja ongelmista eroon pääseminen on pieni juttu niihin ihaniin ja uskomattomiin kokemuksiin mitä sunkin elämääsi on tulossa!
Voisit yrittää pitää vaikka päiväkirjaa, etsiä tavan millä ilmaista ja tunnistaa eri tunteitasi? Ahdistus voi johtua monista asioista, ja paniikkioireet samoin, joku ikävä muisto/kokemus tms?
Mutta uskon ja tiedän että pääset niistä eroon, oot arvokas ja sulla on oikeus saada siihen apua!
Paljon siunausta ja tsemppiä sulle! Monet on olleet samanlaisessa tilanteessa, ja monet on samanlaisessa tilanteessa nytkin, ja parantuminen ja avunsaanti on aina mahdollista, ei missään nimessä mahdotonta! :)
Ps. Kannattaa kattoa myös lasten ja nuorten puhelin ja – kirjepalvelu, sekä huoli puheeksi – kaavake.
Puhelimessa ja kirjepalvelussa työskentelee asiantuntevat aikuiset ja jos haluat, niin uskon että he antaa sulle vielä parempia neuvoja ja ideoita mitä mä nyt viestissäni annoin :) kaavakkeen voit sen sijaan täyttää ja antaa perheenjäsenelle tai vaikka psykologille, nopea ja helposti täytettävä kaavake jos ei osaa muuntaa monimutkaisia tunteita sanoiksi!
harmi et sul on tollanen olo koko ajan..mullakin tulee melkeen joka päivä sellanen olo et kaikki on turhaa ja missään ei oo mitään järkee..joskus alkaa melkeen just itkettää ja tuntuu et haluun pois täältä maailmasta! kukaan ei välitä musta ja jotenkin torjuu mut..paiti mun paras kaveri jonka oon tuntenu 9 vuotta..mulla on kans sellasta et yhtäkkii alkaa vaan masentaa ihan kauheesti kaikki ja tuntuu et oon ihan mielisairas pelle..mut voimii sulle ja älä anna pahalle olollesi tilaa! sovi riidat ja aloita kaikki puhtaalta pöydältä! :))