Laitan tän nyt suoraan tänne ku luultavasti siirrettäis muutenki.
Mutta siis nii aattelin nyt vähä jotai kirjottaa ku en enää tiiä et onks tää ihan normaalia. Alotetaan ny vaik siitä et mua ahdistaa syöminen ja tunnen oikeestaan aina syömisen jälkeen syyllisyyttä. Vältän yleensä aina kouluruuan ja aamupalan. Hyvinä päivinä syö vaan illalla jotain. Syön kuitenki luultavasti liikaa koska viimesen vuoden aikana muk paino on noussu reippaasti yli 5kg. Nii ja mitä muihin asioihi tulee nii oikeestaa viimesen puolen vuoden aikana nää ongelmat on pahentunu huomattavasti. Ja sen bmi homman mukaan oon ihan hilkulla et oisin ylipainonen eli normaalisti syöminen ei TODELLAKAAN oo vaihtoehto.
Ihan kokonaan en kuitenkaan voi syömistä lopettaa koska jonain päivänä haluun kyl lapsia ja en voi ottaa sitä riskiä et pilaisin sen mahollisuuden. Et jos ihan rehellisesti sanon nii se on oikeestaan ainoo asia joka saa mut oikeesti syömään. Et jos siihen ei syömisen lopettamine vaikuttais nii varmaa lopettaisin. Sit kans pelkään vähä syyä muitten eessä ( jopa mun perheenjäsenten :DD) koska mua hävettää miten paljon syön.
Silleen tavallaan haluisin et nää ajatukset hiljenis mun päästä mut sit en kuitenkaan haluu lopettaa koska se tarkottaa et joutuisin syömään normaalisti ja lihomaan. Ja en muutenkaa oo todellakaa alipainoine tai mitää et muka oikeesti ees tartteisin apua. Mut silleen haluisin et joku tietäis nii et mun ei tartteis kantaa kaikkee yksin.
Olin jo kerran niiiiinn lähellä et oisin saanu kerrottua mun parhaalle kaveriöle mut sit peruin sen ihan viime hetkellä. Sit seuraavana päivänä mun kaveri yritti kysellä et mitä oisin sanonu mut tavallaa vältin vaa ne kaikki. Et hienosti meni. Mut ku aattelin et sillä on varmasti omiaki ongelmia ja eihä mulla nyt ees mee huonosti. Ja lisäks en ees tiiä et onks tää vaa iha normaalia. Toisaalta mulla pyörii päässä oikeestaan ihan koko ajan se miltä näytän ja et mitä syön ja et mun pitäis laihtua.
Sit on kans se et mulla on yks kaveri kellä on iha diagnosoitu anoreksia ja musta vaan tuntuu et en oo todellakaa tarpeeks sairas et ansaitsisin apua ku on sellasiaki ihmisiä joilla on oikeesti hätä.
Mut ei kai mulla muuta oli siis varmaan ihan tosi sekava sepostus mutta nii on mun ajatuksetki :D
Hei 16 oon,
Pahoittelut, että olet joutunut odottamaan vastaustasi ja viestisi julkaisua. Kirjoitat todella tärkeästä asiasta, olen iloinen, että rohkaistuit jakamaan ajatuksiasi tänne Nuortennettiin.
Pohdit, onko normaalia, että rajoitat syömistäsi jättämällä aamupalan ja koululounaan väliin ja syömällä vain iltaisin. Ahdistavat ajatukset syömisen rajoittamisesta, omasta kehosta ja laihtumisesta eivät jätä sinua rauhaan. Kirjoitat myös ettet haluaisi syödä muiden nähden, koska sinua hävettää ruoan määrä mitä syöt ja joka kerta syödessäsi koet syyllisyyttä.
Kertomasi perusteella sekä kehosi että mielesi ovat nyt tosi kovilla. Syömisen rajoittaminen saa kehosi hälytystilaan ja se ottaa hädässä kaiken energian eli ruoan vastaan ja varastoi sen selviytyäkseen. Tämän takia edes pienten aterioiden syöminen säännöllisesti päivän aikana on terveellisempi ja kestävämpi vaihtoehto. Normaali ja säännöllinen syöminen ei myöskään lihota, vaan tukee sinua voimaan ja jaksamaan paremmin.
Kirjoitat, että ainoa syy mikä saa sinut syömään on toiveesi saada joskus lapsia. Toisaalta olet myös alkanut pohtimaan, onko ajatuksesi kehostasi ja laihduttamisestasi normaalia ja toivoisit itsekin, että nämä itseäsi rankaisevat ajatukset loppuisivat. Kerroit melkein asiasta myös parhaalle ystävällesi, hyvä sinä!
Syömisen rajoittaminen, pakonomainen laihduttaminen ja itseäsi soimaavat ajatukset ovat oireita, joita ei pidä ohittaa. Oma paino ei myöskään kerro siitä, kuinka vakavasta oireilusta on kyse, ja normaalipainoinen nuori voi yhtä lailla tarvita ammattilaisen apua itselleen. Siksi olisi todella tärkeää, että rohkaistuisit kertomaan tästä kaikesta jollekin tai näyttämään tänne kirjoittamasi viestin. Sinä ansaitset apua <3
Jos kotona puhuminen tuntuu hankalalta, voit aloittaa kertomalla asiasta kaverille ja pyytää häntä tueksi esim terkkarille tai kuraattorille menossa. Voit myös harjoitella kertomista ja asiasta puhumista soittamalla meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittamalla chattiin. Olemme auki vuoden jokaisena päivänä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta kiireettömästi ja luottamuksella.
Tärkeintä on, ettet jää ajatustesi kanssa yksin, ansaitset kaiken avun ja tuen itsellesi voidaksesi paremmin!
Lämpimin keväthalauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä