syöminen ja paino ja jotai muuta siihen liittyvää
Haluan kertoo tän jollekki ku ei vaa jaksa
Kaikki alko ku mä olin kolmosella äiti oli aina sanonu ett mä oon hoikka ja näin mutt sitt kolmosella mun paino oli vähän huolestuttava ja terkkari laitto mut painotarkkailuun ett kävin terkkarilla joka kuukausi puntarilla D: . Aloin syömään sitte kunnolla koulussa (kotona söin aina hyvin mutt koulussa söin vähä riippuen ruuasta) mun paino normalisoitui ja mä söin koulussa aina sen tietyn annoskoon ruokaa oli se sitte hyvää tai pahaa. (se oli ainut tapa jolla sain mun painon pysymään normaalina) kaikki muuttu ku menin yläasteelle huomasin ett muut otti aivan järkyttävän pieniä annoskokoja ja mietin miten ne jaksaa sillä. Kun kaverit söi niin vähän aloin tuntea ahdistusta omasta syömisestä ja vaistomaisesti rupesin pikku hiljaa pienentämään annoskokoja niin että elimistö kerkeää tottumaan siihen (koska myös jos en syö totuttua määrää ruokaa mulle tulee migreeni) jatkoin kotona kuitenkin syömistä normaalisti. Oon myös alkanu vertaa itteäni muihin mun kavereihin jotka valittaa olevansa läskejä ja ovat paljon laihempia kuin minä. Tää saa mut aina [osa tekstistä poistettu]. Mulle tulee aina ruokailun jälkee aina [osa tekstistä poistettu]. Joku pieni ääni mussa vaa sanoo että mun pitäis syödä vähemmän ja ett mä en kelpaa tällasena pitää olla pienempi kokoinen. Kotona onneks mun syöminen on vieläki ihan normaalia mutta se ei hirveesti auta. Äiti sai jonku trauman ku mä jouruin kolmosella painotarkkailuun joten se vahtii mun kotona syömistä hirveesti.
Joululomalla mä söin hirveesti ku ei ollu pientä ääntä sanomassa että hei mitä sä teet. Se järkevä osa musta toivoi ett mun paino, joka oli vaan tippunu yläasteen alusta olis noussu, mutta puolet musta toivoi että ei nousis. Havahduin kunnolla tähän mun tilanteeseen ku mun sisko [osa tekstistä poistettu] mutt en ollu sanonu siitä vanhemmille mitää ett joo. Mun isoin toive olis että pystyisin syömää koulussa normaalisti.
Nii ja pikkulisäys äiti on sanonu mulle ett vaikka mä söisin kuinka paljo nii musta ei tulis ylipainoista ku mun ruumiinrakenne on sellanen ett mun pitää olla tosi tarkka ku mun paino tippuu niin helposti D: ett hups
Hei!
Olipa hyvä, että kirjoitit tästä asiasta. (Jouduin poistamaan siitä osia toisia lukijoita suojatakseni, mutta luin sen kuitenkin kokonaan.)
On tosiaan tosi harmillista tuo, kuinka kaveripiirin sanomiset ja käyttäytyminen vaikuttaa ajatuksiisi. Uskon, että voi olla vaikea sanoa tai toimia toisin. On kuitenkin ihana kuulla, että oikeasti tiedät, että sinun pitäisi syödä kunnolla ja että siskosi ja äitisi huolehtivat sinusta.
Mieleeni tulee tästä kaksikin asiaa. Ensinnäkin, mitä luulet: löytyisikö sinusta rohkeutta vastustaa kaveriporukkasi painetta ja antaa piut paut tuollaiselle ruokailukäyttäytymiselle? Voisitko olla porukassasi se ”Järjen ääni” ja tehdäkin toisin kuin he: ottaa koulussa kunnolla ruokaa ja sanoa reippaasti: ”Onpas nälkä, ihanaa päästä syömään!” Tai ”Näyttääpä hyvältä, mulla onkin jo tosi kova nälkä.” Miltä kuulostaa? Hyvin todennäköisesti porukassanne on joku toinenkin, jota arveluttaa moinen pieniruokaisuus, mutta ei vain uskalla kertoa, mitä oikeasti ajattelee, vaan menee virran mukana ja tekee niin kuin muutkin tekevät.
Mitä voisi pahimmillaan tapahtua, jos tekisitkin toisin? Tai voit myös ajatella asiaa toisin päin: Mitä itse ajattelisit, jos joku kavereista toimisi noin, mitä sinulle ehdotin? Ihailisitko häntä vai ajattelisit, että hän on ihan kummallinen? Eikö niin, että pitäisit häntä rohkeana, hyvinvointiaan ajattelevana viisaana tyttönä? Toivon, että mietit tätä vaihtoehtoa.
Sama koskee tuota itseään läskiksi haukkumista. Mitä jos seuraavan kerran sanoisit, että ”Höpö höpö, omaa tai toisen kehoa ei saa haukkua. On ihan sama minkä näköinen on, kunhan on vain hyvä tyyppi ja kiva kaveri.”
Toinen, mitä ajattelen, on että toivon sinun puhuvan tästä äidillesi. Toivon, että kertoisit hänelle, että painosi on tippunut, sillä koulussa muut tytöt syövät tosi vähän etkä kehtaa olla ainoa, joka syö normaalisti. Hän voisi ottaa yhteyttä kouluun niin, että opettaja puhuisi asiasta kaikille oppilaille yhteisesti tai sitten terkkari voisi ehkä tulla puhumaan teille terveellisestä ruokavaliosta.
Tiedän, että äitisi on sinusta huolissaan, sillä olet hänelle niin uskomattoman rakas ja hän toivoisi sinun voivan hyvin ja pysyvän terveenä. Niin kuin tiedät, riittävä ja monipuolinen ravinto on tosi tärkeää ja laiminlyömällä syömistä voi aiheuttaa pahimmillaan lopullisia vaurioita tai aiheuttaa itselleen psyykkisiä ongelmia, joita eroon pääseminen voi olla vuosien työ. Siksi olisi hyvä välttää ne jo etukäteen.
Toivon sydämestäni, että uskallat olla porukassa se, joka alkaa taas syödä normaalisti. Uskon jopa, että kaverisi voisivat olla tästä huojentuneita ja alkaa itsekin syömään paremmin. Jos ei, niin ainakin pidät huolta itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi.
Jos haluat vielä jutella tästä lisää, voit aina soittaa meille numeroon 116 111 tai tulla joku ilta chattiin juttelemaan kanssamme. Lisäksi meillä on nettikirjepalvelu. Kaikkien palveluidemme tiedot löytyvät täältä Nuortennetistä ja ne ovat sinulle täysin maksuttomia.
Voi hyvin!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä