Siirry sisältöön
diabeetikko

minulla on tapana syödä hieman liikaa ja ehkä itse asiassa erittäin paljon.Tiedän kyllä että siinä ei ole mitään järkeä mutta en voi mitään sille. Olen diabeetikko ja minulla on ongelmia sen asian kanssa ja hoitamisessa ja minua pelottaa että joudun jäämään sinne.minulla on alkanut kehittya munuaisiin jotain sairautta ja se saa pelkäämään vielä enemmän. No takaisn syömiseeni,usein minulle käy niin että jos jotain kamalaa tapahtuu tai jotain ihan muuta esim suutun saatan lähteä ajamaan kylälle ostaa kasa päin herkkuja syödä niin pahaan kuntoon että alkaa oksettaa.Sen takia ajattelin kirjoittaa ongelmastani tänne että jos joku osais auttaa minua ja pyydän apua koska haluan muuttua ja elää noemaalia elämää.En haluan pelätä koko elämäni ajan että mitä seuraavaksi tapahtuu ja pelätä että mitä teen itselleni koska pelkoni kasvaa melkein joka päivä enemmän ja enemmän. Joten auttakaa joku…

Hei,
oletko ajatellut ottaa yhteyttä esim. terveydenhoitajaan tai psykologiin (tai muuten terveydenhuoltoon)? He voisivat mahdollisesti auttaa asiassa eteenpäin tai antaa neuvoja niin syömisen kuin pelkojenkin suhteen. Saisit keskusteltua ja purettua asioitasi, ja toinen pystyisi ammattihenkilönä tarjoamaan apua. Jos herkkujen syöminen on myös jonkinlainen keino purkaa pahaa oloa, olisiko mahdollista keksiä jokin toinen menetelmä, kuten musiikin kuunteleminen, kirjoittaminen, sopiva liikunta tai vastaava? Tätä menetelmää voisi soveltaa silloin, kun tulee tarve herkutella, ja herkkujen määrää se voisi vähentää, kun olisi toinen keino purkaa paineitaan. Jaksamista ja voimia sulle, pystyt kyllä muutokseen! =)

syömiseni ja surkea tulevaisuuteni”

kiitos! tuossa oli kyllä ideaa,mutta minun on myös vaikea puhua kenellekkää psykologille kun haluaisin varata ajan itselleni että voisin puhua mutta en voi varata sellaista ilman vanhempieni apua/lupaa.

Voisitko sanoa vanhemmillesi, että sinun on päästävä psykologin tai terveydenhoitajan puheille, sillä asia on sen verran vakava? Eihän sinulta voi apua kieltää sellaisessa tilanteessa, missä koet sitä itsekin tarvitsevasi. Jos vanhempasi ymmärtävät, mistä on kyse, heidän luulisi antavan luvan. Terveydenhoitajalla ja psykologilla on myöskin vaitiolovelvollisuus – kertomasi asiat pysyvät täysin luottamuksellisina. Joka tapauksessa on jo iso juttu, että kirjoitit viestisi ja kerroit tilanteestasi. Sulla on oikeus saada ja hakea apua, ja voit varmasti saada muutoksen aikaan :) Tsemppiä!

Gothig

Heips. Minulla myös diabete ollut 5- vuotiaasta asti eli nyt kymmenen vuotta. Muutama vuosi sitten sairastuin pahaan masennukseen jota sairastan vieläkin. Sen lisäksi minulle tuli paha anoreksia, mutta minut vedettiin siitä väkisin ylös. Ja nyt toiseen suuntaan. Lihon,lihon ja lihon koko ajan vain enemmän. J aonko lihava gootti jotenkin kaunis? En usko…
Enpä mitä järin kannustavaa saanut aikaan, mutta haluan sinun tietävän, että et ole yksin ^^
Minä satuin olemaan päiväkodin ainoa ja ensimmäinen diabeetikko kuten myös ala-asteen jolloin heräsi tunne, että olen täysin erillainen. Koulun myötä mukaan tuli myös kiusaaminen, joka pahensi asiaa. Onneksi olen kumminkin suhteellisen sujut diabeteksen kanssa sillä sille ei voi vain yhtikäs mitään.
¨
Mutta tosiaannkin. meitä on varmasti paljon muitakin :3
Koita pärjäillä.

Vastaa aiheeseen: syömiseni ja surkea tulevaisuuteni

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top