Oon 19-vuotias ja mietin, että onkohan tää enää ihan normaalia/harmitonta. Oon lähes aina ollut alipainoinen. Neljä vuotta sitten niin pahasti, että kävin tarkemmissa tutkimuksissa. Silloin ainakaan ei mitään syömishäiriötä todettu, mutta en tosin puhunut totta kun mua ”haastateltiin” vaan peittelin sitä että yritän tarkoituksella pitää itteni mahdollisimman kevyenä ja hoikkana. Ravitsemusterapeutin ohjeilla sain vuodessa noin kymmenen kiloa lisää, mutta olin edelleen koko ajan alipainon puolella. Pystyin välissä syömään vähän vapautuneemmin, mutta silti herkuttelusta tuli hirveän huono omatunto. Nyt vuoden aikana tilanne on taas pahentunut (tai parantunut, niinkun se musta tuntuu). Syksyllä mulla oli paljon jotain ihmeellistä turvotusta, vaikka en ollut lisännyt syömistä. Tulkitsin sen kuitenkin niin, että oon syönyt liikaa ja vuoden alussa vedin ruokavaliotani entistä tiukemmaksi. Nyt olen taas laihtunut monta kiloa ja olen melkein samassa painossa kuin silloin neljä vuotta sitten kun siitä viimeksi huolestuttiin. Kuukautiset on ollut poissa puolitoista vuotta ja sitä ennenkin mulla on ollut ne yhteensä kolme kertaa, pitkillä väleillä. Koko ajan tulee uusia ruokia, jotka ahdistaa. [Osa tekstistä poistettu] Kun katson vaakaa ja näen, että oon taas laihtunut niin tunnen jotain kummaa ylpeyttä ja tyytyväisyyttä itseeni. Liikunta tuntuu siltä, että sitä on pakko tehdä. Nautin toki esim tanssimisesta, mutta ahdistun, jos tanssitunti onkin vähän rennompi eikä niin vauhdikas kun yleensä. Salillakin käyn ja teen kotitreenejä ja juoksulenkkejä vaikka järjellä tiedän, että tuskin saan mitään hyviä tuloksia kun en saa todennäkösesti tarpeeks proteiinia. Oon tosi usein kylmissäni. Talvella nukun usein niin että mulla on kaksi semmosta lämmintä pörröistä yöpukua päällekkäin ja päivisinkin mulla on monta kerrosta vaatetta. Saunassakaan ollessa mun varpaat ei tunnu lämpenevän. Tiedostan kaikki nämä merkit mutta silti en vaan pysty tekemään muutosta, enkä haluakaan. Tuntuu myös, että eihän mulla voi olla mitään ongelmaa, kun rakastan kuitenkin ruokaa ja syömistä. Ruokahetket on aina mun päivän kohokohtia, mutta tietysti ruuan pitää olla terveellistä, että pystyn nauttimaan siitä ilman pelkoa syyllisyydestä.
Moi ”Hiiri”,
Kiitos viestistäsi! Olet viestissäsi osannut hienosti kuvata ajatuksiasi, mitkä sinulla liittyvät mm. syömiseen. Tunnut hienosti tunnistavan, kuinka omat ajatukset voivat olla joskus aika ristiriitaisiakin – toisaalta tunnistaa merkit, että kaikki ei ole aivan kunnossa ja toisaalta ajattelee, että ei tässä ole mitään ongelmaa.
Poistin viestistäsi tarkemmat kuvaukset ruoka-aineista suojellakseni muita nuoria, jotka kamppailevat samankaltaisten ajatusten kanssa. Olen kuitenkin lukenut viestisi kokonaan.
Jos syömiseen, liikuntaan ja/tai kehonkuvaan liittyy hankalia ajatuksia ja tunteita, niin se on jo itsessään syy hakea tukea itselleen. Myös fyysiset oireet, kuten esimerkiksi mainitsemasi kuukautisten poisjääminen tai palelu, ovat sellaisia asioita, joista on syytä mainita terveydenhuollon ammattilaiselle.
Se on jo hieno askel kohti parempaa, että olet näin kattavasti osannut kirjoittaa auki ajatuksiasi asiaan liittyen. Haluaisinkin seuraavaksi kannustaa sinua kertomaan ajatuksistasi ammattilaiselle, vaikka nyt muutoksen tekeminen ja avun hakeminen tuntuisivatkin ajatuksina vaikeilta. Joskus vaikeista asioista puhuminen voi tuntua haastavalta ja silloin niitä saattaa peitellä, mutta toivoisin, että pystyisit kertomaan ajatuksistasi mahdollisimman rehellisesti.
Jos on koulun oppilashuollon piirissä, niin apua on mahdollista saada kouluterveydenhoitajalta. Toki nyt tuleva kesäaika varmasti vaikuttaa kouluterveydenhuollon palveluihin. Apua voi myös hakea oman paikkakunnan terveysasemalta. Tukeutuminen myös omiin läheisiin on tärkeää ja toivottavasti pystyisit juttelemaan ajatuksistasi myös jonkun sellaisen läheisen aikuisen kanssa, kenelle tuntuu turvalliselta puhua aiheesta.
Jos haluat jutella tästä aiheesta tai ihan jostakin muusta nimettömästi ja luottamuksellisesti, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä