moi,
oon kirjottanu tänne jo aikasemmin, mutta tilanne on niin sanotusti lähtenyt käsistä. kirjoitin siitä kuinka syöminen tuntuu ahdistavalta ja pelkään painon nousua. nyt asiat on oikeesti pahemmin ja tunnen sen jo omassa kehossa, en vain pysty lopettamaan. ennen ajatukset syömisen vähentämisestä olivat sellaisia, että pystyin lopettamaan jos haluan. jossain välissä keväällä ne vaihtuivat siihen, että lopetan ”kohta”. nyt en pysty lopettamaan, ja mun elämään tulee vain lisää asioita jotka vahvistavat syömishäiriötä. tuntuu siltä, että en pääse tästä itse pois, ja tarvitsen apua. kukaan mun tuttu ei tiedä tästä, paitsi jos on itse huomannut. [osa tekstistä poistettu] tuntuu että ainoa asia mun elämässä millä on enää väliä on se kuinka vähän tai paljon syön. voin fyysisesti huonosti, mutta en pysty lopettamaan. haluaisin parantua, mutta en uskalla kertoa kenellekkään. oon vielä normipainon rajoissa, mutta se on ihan parista kilosta kiinni. tuntuu että olen saavuttanut tavoitteeni jos oon alipainoinen, enkä siksi pysty lopettamaan, en vielä. tekisi mieli huutaa kaikille että auttakaa mua. en tiiä mistä saan apua, koska pelottaa että joudun osastohoitoon. pelottaa, että kaikki saavat tietää ja pitävät mua heikkona. haluun vaan tietää mistä saan apua koska en oikeesti selviä tästä yksin…
Hei!
Olen tosi pahoillani, että olosi on nyt huonompi ja sinusta tuntuu, että et pysty enää itse hyppäämään ulos tuosta kierteestä. On kuitenkin tosi hienoa, että tunnustat tarvitsevasi apua. Se on kaikkein tärkeintä ja olen tosi ylpeä sinusta! (Jouduin poistamaan tekstistäsi pienen osan, mutta luin sen kuitenkin kokonaan.)
Jos olet jossain oppilaitoksessa, niin saat apua terveydenhoitajalta. Hän tietää, miten asiassa kuuluu edetä, sinun ei enää sen jälkeen tarvitse huolehtia mistään. Voit vaikka laittaa hänelle viestiä, että haluaisit varata ajan, sillä sinusta tuntuu siltä, että syömishäiriösi on mennyt pahempaan suuntaan.
Jos et ole missään koulussa kirjoilla, saat apua paikkakuntasi terveyskeskuksen ajanvarauksesta. Sinne voit soittaa ja kertoa, että olet huolissasi syömisestäsi ja tarvitset apua.
Toivon, ettet pelkää osastohoitoa. Se on tarpeen vain, jos et pärjää kotona tai olet niin suuressa vaarassa, että tarvitset ympärivuorokautista hoitoa. Ja jos sen mahdollisuus otetaan joskus esiin, ajattele että se on sinulle siinä hetkessä parhaaksi ja edistää toipumistasi. Yleensä osastolla ei pidetä yhtään kauemmin kuin mikä on aivan välttämätöntä.
Paljon tsemppiä sinulle – asiat kyllä järjestyvät ja toipumisesi voi alkaa, kunhan saat siihen apua ja tukea!
Kaikkea hyvää ja kaunista syksyä sinulle,
toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
