Oon 14v ja mulla on ollu jo jonki aikaa semmone et ahistaa syyä jos joku näkee sut tai ois vaikka joku juliste jossa on jonku kasvot nii en pysty syömää vaa meen iha lukkoon ja välil saan pienii paniikki kohtauksia. En pysty syömään koulussakaan melkeen mitään ku on nii paljon ihmisii ympärillä ja kotonaki pelkään koko ajan et joku näkee tyylii ikkunasta ku syön, aamupalakaa ei oikeen onnistu ikinä. Jos oon yksin tai jonku tosi hyvän ystävänkanssa jossain syömässä eikä kukaan nää että syön nii sillon pystyn pieniä määriä mutta koko ajan jännitän älyttömästi. En syö kunnon annioksia melkeen ikinä. Syömättömyydest on tullu et oon tosi väsyny koko ajan, ärsyynnyn pienistä asioista, en jaksa tehä mitään ja oon tullu tosi kalpeeks. Oon miettiny tosi kauan että onkoha mulla syömishäiriö? Tai jos ois jotain neuvoo miten pystyis ”lisäämään” tota syömistä että sais terveemmän elämän nii ois kiva saada neuvoo :)
Hei,
kuulostaapa ikävältä tuo jännitys ja ahdistus, joka liittyy syömiseen. Osaatko sanoa, tapahtuiko silloin jotain, kun tämä alkoi? Onko joku kommentoinut syömistäsi tai ulkonäköäsi ikävästi?
Se on aivan totta, että liian vähäinen ravinto aiheuttaa ärtyneisyyttä, väsymystä ja jaksamattomuutta. Ei jaksa keskittyä tai oikein tehdä mitään. Sinun iässäsi riittävä ravinto on tosi tärkeää. Kertomasi kyllä herättää huolta ja kannustankin sinua juttelemaan joko vanhempiesi tai koulun terveydenhoitajan kanssa asiasta. Miltä tämä sinusta kuulostaisi?
Se, mitä itse voisit kokeilla, on yrittää alkuun pyrkiä syömään sinulle mieluisimpia ruokia ja tehdä ruokahetkistä aina kun mahdollista, mukavia hetkiä. Koulussa tietysti tilanteeseen ei oikein voi vaikuttaa, mutta voisitko ottaa varalle jotain hyvää evästä laukkuun mukaan ja syödä välitunnilla rauhallisessa paikassa. Auttaako, jos pystyt koulun ruokalassa syömään ystäviesi seurassa ja onko se ylipäänsä mahdollista? Voisit myös suunnitella jo etukäteen, mitä haluaisit seuraavana päivänä syödä aamupalaksi, välipalaksi ja iltaruualla. Voisitko äitisi/isäsi/aikuisen kanssa miettiä näitä yhdessä? Jos ikkunan edessä syöminen ahdistaa, niin onko sinun mahdollista syödä muualla, kuin ikkunan edessä kotona?
Toivottavasti ongelma raukeaa ja pääset taas nauttimaan syömisestä!
Luultavasti toi lähti 7lk köksän tunneista ku jouduin olemaan ihmistenkanssa joittenkaa en tule yhtään toimeen ja muutenki siellä oli niitä ihmisii jotka on puhunu seläntakaa kaikkee pahaa ja arvosteli hyvin paljon muitten ulkonäköä nii alko itsetunto laskee tosi paljon ja tuli vaa pakko liikkumista jota on nytki et pakotan itteni menee lenkeille joka ilta ja treenaa muutenki melkee liikaa ja en oo silti ikinä tyytyväinen kroppaan vaikka olis kuinka laiha vaa nään koko aja peilistä liian ison ihmisen. Oon vielä juuri ja juuri normaalipainoisen kohalla mutta uskon että kohta olen jo liian laiha. Hailuisin vaa olla mielummi normaalipainone kuin anorektikko ja saada sen hyvän itsetunnon takas..
Hyvin osasit paikantaa todennäköisen syyn! On tosi ikävää, että luokassa olet joutunut kuulemaan moista arvostelua.
Kuulostaa huolestuttavalta, että olet noin kriittinen omaa kehoasi kohtaan ja se vaikuttaa liikkumiseen ja myös siihen syömiseenkin varmaan? Positiivista on se, että taidat kuitenkin tiedostaa, että normaalipaino on paljon parempi ja tavoiteltavampi, kuin alipaino. Voit todellakin saada hyvän itsetunnon takaisin! Nyt on vain lähdettävä etsimään sitä.
Täällä keskustelupalstallakin nuoret ovat jakaneet ajatuksia mm. ulkonäöstä ja painosta ja suurin osa nuorista oikeasti ajattelee, että ulkonäön sijasta sisin on tärkein. Ja se, että viihtyy omissa nahoissaan. Omaa itsetuntoa voi pyrkiä parantamaan esimerkiksi sillä, että päättää alkaa kiinnittämään huomiota hyviin asioihin ja piirteisiin itsessä. Huomioimaan pienetkin hyvät teot, onnistumiset ja hetket. Alkaa katsella itseä vähän eri silmin. Niitä voi vaikka kirjata ihan ylös! Ja miettiä myös sitä, mitä itse arvostaa ystävässä ja ihmisessä ylipäänsä?
Mitä jos tietoisesti yrittäisit nyt panostaa syömiseen ja kohtuulliseen liikuntaan? Silloin, jos ääni päässäsi patistaa lenkille negatiiviseen sävyyn ja moittii sinua, kun katsot peilistä, niin yritä pysäyttää se ajatus. Sano itsellesi vaikka ääneen, että tuo on vääristynyt ajatus ja oikeasti minun ei tarvitse käydä nyt lenkillä, koska kävin eilen ja nyt en jaksa, vaan haluan mieluummin rentoutua sohvalla. Esimerkiksi… Sama pätee syömiseen. Ja sitten niitä kehuja ja kannustuksia – positiivista puhetta, itselle.
Voi olla alkuun helpommin sanottu, kuin tehty, mutta kannattaa yrittää. Ja muistutan siitä, että miettisit, voisitko jutella jonkun aikuisen kanssa. Etenkin, jos oma ajatustyö ei tuota tulosta ja syöminen on edelleen hankalaa ja/tai koet muuten ahdistusta.
Tsemppiä! Olet hyvä, fiksu ja kaunis omana itsenäsi! Positiivisuushaasteen voit aloittaa täältä: http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/keskustelu/?E2120079M=21&x2120079=22527469 .
Tsemppii sulle! <3333