Hei kaikki. Lukuisista ongelmistani haluaisin selvittää nyt yhden: onko minulla syömishäiriö?
Liikun pakkomielteisesti koko ajan, nimenomaan kaloreiden polton vuoksi. En voi syödä normaalisti tietäessäni jokaisen ruoan kalorit, ja yli 500kcal oksettaa.
Ja toisinaan, sitten ahmin. Syönsyönsyön kuin mahani olisi pohjaton, en hallitse sitä laisinkaan.
Ja oksennan.
Olen laihtunut 11kg, ja olen piirun verran alipainoinen.
Olenko siis sairastunut jonkinlaiseen syömishäiriöön?
Moikka, on tosiaan mahdollisesti sairastunut syömishäiriöön. Kehottaisinkin sinua menemään puhumaan vanhemmillesi tai esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle. Toivotaan että asiat selviävät! Hyvää kesää!! :D
Siltä vaikuttaa. Puhu asiasta jonkun aikuisen kanssa ja koita saada apua syömiseesi.
Hei Diana,
asiasi koskien syömistäsi ja tahatonta oksentelua kuulostaa todella huolestuttavalta. Missään nimessä ei ole normaalia, että syömisen jälkeen mahaan tulee aina huono olo ja oksettaa.
Ovatko vanhempasi tietoisia näistä oireistasi? Nyt olisi tärkeää, että pääsisit kiireen vilkkaa lääkärin luo, että pääsisitte selvyyteen, mistä oireet voivat aiheutua. On äärimmäisen tärkeää, että saat tarpeeksi ravintoa, jotta kasvat ja kehityt normaalisti ja kehosi voi hyvin. Ravinnolla on jaksamisenkin suhteen riittävän unen lisäksi tärkein merkitys.
Voit mennä myös koulusi terveydenhoitajan vastaanotolle. Hän on luotettava aikuinen, joka osaa auttaa sinua.
Toivon, että rohkenet ottaa asian puheeksi nopeasti!
Hei,
anoreksiassa yhtenä tyypillisenä oireena on laihtuminen ja alipaino. Syömiseen liittyviä häiriöitä on kuitenkin erilaisia ja ne ovat kaikki yhtä vakavia sekä terveydelle että keholle vaarallisia. Liian vähäinen ravinnon saanti saattaa vaikuttaa myös nuorella iällä kehitykseen.
Aina silloin, jos epäilee oman syömisen olevan jollain tavalla häiriintynyttä tai se mietityttää, niin kannattaa käydä juttelemassa esimerkiksi terveydenhoitajalle. Omille vanhemmille voi myös tietysti jutella.
Jos sinua askarruttaa asiassa enemmänkin jokin, niin kysy ihmeessä tai kirjoita esimerkiksi Lasten ja nuorten kirjepalveluun pitemmin.
Hei,
kuulostaa siltä, että voit todella huonosti tällä hetkellä. Syömisesi on kertomasi perusteella häiriintynyt. Se, että mielesi näkee sinut vääristyneessä valossa ja koet ahdistusta liittyen itseesi, ulkonäköön ja syömiseen liittyen, ei ole sinun syytäsi. Et ole säälittävä eikä sinun tule syyttää itseäsi. Mieleesi on vähän niin kuin muuttanut sellainen peikko, joka sepittää sinulle valheita ja ikäviä asioita sinusta ja sanoo, ettei mikään riitä etkä ole tehnyt tarpeeksi. Sen vuoksi et näe itseäsi, peilikuvaasi ja terveydentilaasi oikeassa valossa.
Sinun tulisi nyt pyytää apua, koska pitemmällä tähtäimellä olet hengenvaarassa. Terveytesi ja kehosi kärsivät koko ajan. Mielesi kärsii! Kuka voisi olla se ihminen, kenelle kertoisit mahdollisimman rehellisesti olostasi ja syömiseen liittyvästä oireilustasi? Vanhempasi tai kouluterveydenhoitaja? Ketä vain sinun olisi helpoin lähestyä? Voit kirjoittaa myös kirjeen tai lapulle lyhyestikin ja sillä tavoin saada aikuinen tietoiseksi. Sinun tulisi saada ammattiapua ja –tukea tilanteeseesi.
Sinä voit jälleen tuntea itsesi hyväksi ja riittäväksi, iloiseksi ja energiseksi itseksesi! Anna itsellesi mahdollisuus siihen, äläkä jää yksin jatkamaan tuhoisaa kierrettä. Tulevaisuudessa tulet olemaan todella kiitollinen itsellesi siitä, että osasit hakea apua ajoissa.
Rohkeutta, voimia ja uskallusta!
Kävin itseasiassa pari päivää sitten ravitsemusterapeutilla, jolle sain lähetteen. Olo oli niin huono sen jälkeen, etten todellakaan halua uusiksi. Hän ei tuntunut välittävän minusta yhtään, ja käsitteli minua tökerösti. Tuli tosi paha mieli hänen joistain sanomisistaan, eikä hän edes halunnut jutella lihavuudenpelostani/ahmimiskohtauksistani/mistää muustakin.
Laihdutus on siis jatkunut. Hän hyväksyi myös syömiseni, sanoi vain että pitäisi syödä enemmän maitotaloustuotteita. Nyt laihdutuksessa on jälleen se tietty ajanjakso meneillään: nälkä koko ajan. Ja sellainen nälkä, että voisin syödä mitä tahansa. Itken, sillä haluaisin syödä herkkuja mitä jokainen muu nuori syö. Minä silti en saa. Olen poikkeus, joka ei saa nauttia ruoastansa. Silti haluaisin yhä enemmän ruokaa. Mitä tahansa ruokaa. Haluaisin lappoa ruokaa kaksin käsin suustani alas, ja nauttia mausta, koostumuksesta, ja siitä, että saan täyttää vatsani millä tahdon.
On niin vaikea vastustaa sitä ajatusta. Tiedän että kohta alkaa ajanjakso jolloin ruoka ällöttää, mutta nyt on tää rankempi ajanjakso. Pyörryttää ja on huono olo päivästä toiseen. En jaksaisi elämääni enää. [osa tekstistä poistettu] En tajua mitä iloa elämässä on ilman ruokaa.
Kirjotan vielä nyt lisää kun on pakko. Siis nii… Äsken yritin liikkua. Ei onnistunut, vaan mä en vaan jaksanu millää. En tiedä miks en jaksanu, vaik en oo tehny tänää mitää. En ollu ees koulussa, enkä silti pystyny ees liikkuu. Jotenki nii säälittävää… Alko itkettää, ja aloin miettii, et oonks mä ikuisesti tällänen kasa läskiä. Mun kasvot on rumat, ja kroppa on ruma. Eikö musta oo mihkään? Enkö koskaan tuu saamaan kenenkään hyväksyntää? En edes itteni?
Mä voisin jauhaa tästä ikuisesti. Tää on ollut mun ongelma aina, ja tulee aina oleen. Valehtelen tosi paljon sanoen, et tunnen itteni nätiks ja hyväks. Heitän läppää siitä, et kuin muka oon nii kaunis. Paskat, mä oon ruma ja lihava, kamala, tyhmä, ja vielä ongelmainen pikku kakara. Musta ei vaa oo mihkää. Ja taas vaa haluais syödä, nii tulis onnelliseks. Ei voi kuitenkaa, ellen halua maksaa itteeni kipeeks joistai kauneusleikkauksista…
Kuulostaa siltä, että ravitsemusterapeutti ei ehkä ihan ymmärtänyt, miten vaikea suhde sinulla on tällä hetkellä ruokaan ja syömiseen? Ettei ole kyse siitä, mitä sinä syöt vaan enemmänkin ylipäänsä syömisestä ja omakuvastasi sekä niihin liittyvistä tunteista?
Minusta kuulostaa edelleen siltä, että suhteesi syömiseen ja omaan kehoosi on vääristynyt ja koet ahdistusta molemmista. Se on vakava asia ja tarvitsisit tukea nimenomaan henkiseen hyvinvointiisi. Syöminen on siihen kytköksissä ja on erittäin tärkeää, että saat riittävästi tärkeitä vitamiineja ja ravintoaineita. Olisiko kuitenkin niin, että pelkillä ravintoneuvoilla sinä et ala voimaan paremmin, vaan tarvitsisit apua siihen pahaan oloon, joka on sisälläsi?
Mistä olit saanut lähetteen ravintoterapeutille? Olisiko sinun mahdollista jutella sille aikuiselle, ketä alun perin rohkeasti lähestyit, ja kertoa, ettet koe saaneesi apua ja miltä sinusta tuntuu? Kannustan sinua olemaan rehellinen, koska muuten sinun on vaikea saada oikeanlaista apua.
Usko minua, voit saada apua ja sen sekä ajan kanssa oppia jälleen antamaan itsellesi luvan nauttia syömisestä sekä näkemään itsesi eri valossa – kauniina, hyvänä, riittävänä ja ainutlaatuisena nuorena, jolla on tulevaisuus edessä. Voit olla jälleen onnellinen. Älä luovuta!
Rohkeutta avun pyytämiseen!
Hei,
kuulostaapa ikävältä tuo jännitys ja ahdistus, joka liittyy syömiseen. Osaatko sanoa, tapahtuiko silloin jotain, kun tämä alkoi? Onko joku kommentoinut syömistäsi tai ulkonäköäsi ikävästi?
Se on aivan totta, että liian vähäinen ravinto aiheuttaa ärtyneisyyttä, väsymystä ja jaksamattomuutta. Ei jaksa keskittyä tai oikein tehdä mitään. Sinun iässäsi riittävä ravinto on tosi tärkeää. Kertomasi kyllä herättää huolta ja kannustankin sinua juttelemaan joko vanhempiesi tai koulun terveydenhoitajan kanssa asiasta. Miltä tämä sinusta kuulostaisi?
Se, mitä itse voisit kokeilla, on yrittää alkuun pyrkiä syömään sinulle mieluisimpia ruokia ja tehdä ruokahetkistä aina kun mahdollista, mukavia hetkiä. Koulussa tietysti tilanteeseen ei oikein voi vaikuttaa, mutta voisitko ottaa varalle jotain hyvää evästä laukkuun mukaan ja syödä välitunnilla rauhallisessa paikassa. Auttaako, jos pystyt koulun ruokalassa syömään ystäviesi seurassa ja onko se ylipäänsä mahdollista? Voisit myös suunnitella jo etukäteen, mitä haluaisit seuraavana päivänä syödä aamupalaksi, välipalaksi ja iltaruualla. Voisitko äitisi/isäsi/aikuisen kanssa miettiä näitä yhdessä? Jos ikkunan edessä syöminen ahdistaa, niin onko sinun mahdollista syödä muualla, kuin ikkunan edessä kotona?
Toivottavasti ongelma raukeaa ja pääset taas nauttimaan syömisestä!
Luultavasti toi lähti 7lk köksän tunneista ku jouduin olemaan ihmistenkanssa joittenkaa en tule yhtään toimeen ja muutenki siellä oli niitä ihmisii jotka on puhunu seläntakaa kaikkee pahaa ja arvosteli hyvin paljon muitten ulkonäköä nii alko itsetunto laskee tosi paljon ja tuli vaa pakko liikkumista jota on nytki et pakotan itteni menee lenkeille joka ilta ja treenaa muutenki melkee liikaa ja en oo silti ikinä tyytyväinen kroppaan vaikka olis kuinka laiha vaa nään koko aja peilistä liian ison ihmisen. Oon vielä juuri ja juuri normaalipainoisen kohalla mutta uskon että kohta olen jo liian laiha. Hailuisin vaa olla mielummi normaalipainone kuin anorektikko ja saada sen hyvän itsetunnon takas..
Hyvin osasit paikantaa todennäköisen syyn! On tosi ikävää, että luokassa olet joutunut kuulemaan moista arvostelua.
Kuulostaa huolestuttavalta, että olet noin kriittinen omaa kehoasi kohtaan ja se vaikuttaa liikkumiseen ja myös siihen syömiseenkin varmaan? Positiivista on se, että taidat kuitenkin tiedostaa, että normaalipaino on paljon parempi ja tavoiteltavampi, kuin alipaino. Voit todellakin saada hyvän itsetunnon takaisin! Nyt on vain lähdettävä etsimään sitä.
Täällä keskustelupalstallakin nuoret ovat jakaneet ajatuksia mm. ulkonäöstä ja painosta ja suurin osa nuorista oikeasti ajattelee, että ulkonäön sijasta sisin on tärkein. Ja se, että viihtyy omissa nahoissaan. Omaa itsetuntoa voi pyrkiä parantamaan esimerkiksi sillä, että päättää alkaa kiinnittämään huomiota hyviin asioihin ja piirteisiin itsessä. Huomioimaan pienetkin hyvät teot, onnistumiset ja hetket. Alkaa katsella itseä vähän eri silmin. Niitä voi vaikka kirjata ihan ylös! Ja miettiä myös sitä, mitä itse arvostaa ystävässä ja ihmisessä ylipäänsä?
Mitä jos tietoisesti yrittäisit nyt panostaa syömiseen ja kohtuulliseen liikuntaan? Silloin, jos ääni päässäsi patistaa lenkille negatiiviseen sävyyn ja moittii sinua, kun katsot peilistä, niin yritä pysäyttää se ajatus. Sano itsellesi vaikka ääneen, että tuo on vääristynyt ajatus ja oikeasti minun ei tarvitse käydä nyt lenkillä, koska kävin eilen ja nyt en jaksa, vaan haluan mieluummin rentoutua sohvalla. Esimerkiksi… Sama pätee syömiseen. Ja sitten niitä kehuja ja kannustuksia – positiivista puhetta, itselle.
Voi olla alkuun helpommin sanottu, kuin tehty, mutta kannattaa yrittää. Ja muistutan siitä, että miettisit, voisitko jutella jonkun aikuisen kanssa. Etenkin, jos oma ajatustyö ei tuota tulosta ja syöminen on edelleen hankalaa ja/tai koet muuten ahdistusta.
Tsemppiä! Olet hyvä, fiksu ja kaunis omana itsenäsi! Positiivisuushaasteen voit aloittaa täältä: http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/keskustelu/?E2120079M=21&x2120079=22527469 .