Siirry sisältöön
[[[]]]

Kaikki alkoi eilisestä (Lauantai), kun päätin aloittaa paastoamisen, koska minulla on painotarkkailu (ylipainon takia), ja täytyy laihduttaa. No, kaikki sujui siihen asti hyvin, kunnes pääsin serkun syntymäpäiville. Siellä söin todella paljon, ja tuli henkisesti paha olo… [osa tekstistä poistettu]

MLL Ylläpito

Hei,

kerroit olevasi painontarkkailussa. Onko sinulla aikuisen tuki tässä painontarkkailussa ja ruokavaliossa? Se olisi ehdottoman tärkeää ja sinulla on oikeus saada kaikki apu ja tuki. Paastoaminen ei missään nimessä kannata, sillä siitä ei ole laihduttamisen kannalta mitään hyötyä pidemällä tähtäimellä. Jos olet syömättä pitkän aikaa, niin sitten kun vihdoin syöt, nälkä ja ravinnonvaje on niin suuri, että tulee helposti syötyä liikaa ja siitä seuraa huono olo. Kehosi alkaa käydä myös niin sanotusti säästöliekillä, jos olet syömättä kokonaan, eli se ei kuluta yhtä paljon, kuin silloin, jos söisit säännöllisin aikavälein. Eli paastoamisesta ei ole mitään hyötyä ja kaiken lisäksi se on kehollesi ja jaksamisellesi tuskallista.

Kaikista tärkeintä olisi, että söisit säännöllisin aikavälein: aamupalan, kaksi lämmintä ruokaa päivän aikana ja välipalan ja iltapalan. Kannattaa keskittyä siihen, mitä syö ja kuinka paljon. Tavallinen ja terveellinen ruoka ei lihota, vaan sitä kehosi tarvitsee, jotta se pystyy toimimaan. Jos sinun täytyy ylipainosi vuoksi pudottaa painoa, niin voisitko lisätä päivittäistä liikuntaa terveellisen ruokavalion rinnalle?

Kannustan sinua juttelemaan terveydenhoitajalle ja vanhemmillesi asiasta ja pyytämään heiltä tukea. Voisitko kertoa jollekin heistä siitä, mitä viime viikonloppuna tapahtui?

MLL Ylläpito

Hei,

palstamme sääntöjen vuoksi en voi julkaista suurinta osaa viestistäsi. Haluan kuitenkin vastata sinulle, koska asiasi on huolestuttava ja tarvitset ehdottomasti aikuisen apua.

Kertomasi on erittäin huolestuttavaa ja missään nimessä sinun ei tule vahingoittaa itseäsi enemmän saadaksesi apua. Kertomasi mukaan syömisesi on häiriintynyt. Syömishäiriöistä anoreksia ja bulimia ovat tunnetuimpia, mutta eivät suinkaan yleisimpiä syömishäiriöitä. Ei sillä ole merkitystä, ”minkä tyyppinen” syömishäiriö on. Se, että syöminen ahdistaa ja hallitsee arkea ja/tai jos itse rajoittaa syömistään niin, ettei saa tarpeeksi ravintoa ja vaarantaa siten terveytensä ja henkensä, on saatava ammattilaisen apua. Minusta on hienoa, että olet itse halukas saamaan sitä!

Nyt en tiedä, oletko alkanut tapaamaan psykologia muun muassa syömiseen liittyvien asioiden vuoksi? Oletko tavannut häntä pitkään ja onko tarkoitus, että tapaat häntä nyt enemmänkin ja saat apua juuri sieltä? Millaista apua itse ajattelet haluavasi, kun puhut diagnoosin saamisesta? Entä vanhempasi, ovatko he tietoisia voinnistasi?

Kannustan sinua puhumaan mahdollisimman avoimesti psykologillesi. Kerro samoja asioita, joista kirjoitit tännekin. Ja jos koet, ettei psykologi ota sinua tarpeeksi vakavasti, niin mene terveydenhoitajan juttusille ja puhu myös siellä avoimesti. Sinä ansaitset ja tarvitset apua ja uskon, että tulet sitä myös saamaan. Pidä itselläsi myönteinen asenne avun hakemista ja saamista kohtaan, se auttaa sinua paranemisen tiellä.

Tsemppiä ja kysy ihmeessä, jos sinua askarruttaa jokin asia! Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja jutella nimettömänä luotettavan aikuisen kanssa. Puhelut ovat ilmaisia sinulle.

Vastaa aiheeseen: Syömishäiriö(kö?)

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top