Elämäni on ollut aikalailla vuoristorataa viimeisen vuoden, ja asiat ovat alkaneet taas mennä huonompaan suuntaan paremman jakson jälkeen.. [osa tekstistä poistettu]
Hei,
palstamme sääntöjen vuoksi en voi julkaista suurinta osaa viestistäsi. Haluan kuitenkin vastata sinulle, koska asiasi on huolestuttava ja tarvitset ehdottomasti aikuisen apua.
Kertomasi on erittäin huolestuttavaa ja missään nimessä sinun ei tule vahingoittaa itseäsi enemmän saadaksesi apua. Kertomasi mukaan syömisesi on häiriintynyt. Syömishäiriöistä anoreksia ja bulimia ovat tunnetuimpia, mutta eivät suinkaan yleisimpiä syömishäiriöitä. Ei sillä ole merkitystä, ”minkä tyyppinen” syömishäiriö on. Se, että syöminen ahdistaa ja hallitsee arkea ja/tai jos itse rajoittaa syömistään niin, ettei saa tarpeeksi ravintoa ja vaarantaa siten terveytensä ja henkensä, on saatava ammattilaisen apua. Minusta on hienoa, että olet itse halukas saamaan sitä!
Nyt en tiedä, oletko alkanut tapaamaan psykologia muun muassa syömiseen liittyvien asioiden vuoksi? Oletko tavannut häntä pitkään ja onko tarkoitus, että tapaat häntä nyt enemmänkin ja saat apua juuri sieltä? Millaista apua itse ajattelet haluavasi, kun puhut diagnoosin saamisesta? Entä vanhempasi, ovatko he tietoisia voinnistasi?
Kannustan sinua puhumaan mahdollisimman avoimesti psykologillesi. Kerro samoja asioita, joista kirjoitit tännekin. Ja jos koet, ettei psykologi ota sinua tarpeeksi vakavasti, niin mene terveydenhoitajan juttusille ja puhu myös siellä avoimesti. Sinä ansaitset ja tarvitset apua ja uskon, että tulet sitä myös saamaan. Pidä itselläsi myönteinen asenne avun hakemista ja saamista kohtaan, se auttaa sinua paranemisen tiellä.
Tsemppiä ja kysy ihmeessä, jos sinua askarruttaa jokin asia! Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja jutella nimettömänä luotettavan aikuisen kanssa. Puhelut ovat ilmaisia sinulle.
