Olen miettinyt oisko mulla bulimia. [osa tekstistä poistettu] Muutenkin inhoan itseäni ja vartaloni ällöttää minua. Joskus teen myös vatsalihaksia. Kerran ostin suklaalevyn. Söin kovalla vauhdilla suklaata henkiseen pahaan olooni. Sitten alkoi ällöttää ja heitin loput suklaat roskiin. Mietin kuuluuko tämä minulle diagnosoituun keskivaikeaan masennukseen vai olisiko tää jtn bulimiaa. Tästä on tullut jo aika suuri kierre, tätä on kestäny jo yli kuukauden. Psykoterapeuttini tietää asiasta, mutta haluisin kuulla jonku ulkopuolisen mielipiteen.
Hei,
hyvä, että päätit tulla kysymään asiasta. Syömishäiriö on vakava sairaus, jonka vain lääkäri voi diagnosoida. Tuo kuvailemasi tunne syömisen jälkeen ei kyllä kuulosta normaalilta ja pitempään jatkuneena se on huolta herättävä.
Syömisestä pitäisi pääosin tulla hyvä olo, vaikka toki jokainen meistä joskus miettii, että huh – tulipa syötyä vähän liikaa. Mutta se on vielä normaalia eikä ruuan laskiessa enää vaivaa mieltämme tai saa meitä toimimaan sen kummemmin. Ajattelen siis, että on erityisen hyvä, että olet puhunut psykoterapeutillesi asiasta! Hän on ammattilainen ja osaa varmasti arvioida tilanteen vakavuuden. Pääasia on, että puhut hänelle kaikista hyvinvointiisi liittyvistä asioista. Hän on sinua varten – auttamassa, kuuntelemassa ja tukemassa.
Kuten itsekin kerrot, saatat syödä/ahmia henkiseen pahaan oloosi ja et ole tyytyväinen itseesi. Joskus silloin, jos olomme on huono (esimerkiksi masentunut) emmekä tykkää itsestämme, voi olla hankalaa sallia itselleen mitään hyvää. Voi olla vaikea ajatella, että ansaitsen hyvää, koska mielen täyttävät negatiiviset ajatukset itsestämme. Ehkä sellaiset ajatukset/sanat, joita joku tai jotkut muut ovat meille sanoneet toistuvasti (esim. kiusaaminen). Totuus on kuitenkin se, että Sinä ansaitset hyvää – hyviä hetkiä, hyviä ajatuksia ja hyvää ruokaa, josta saat nauttia.
Ymmärrän, että tunteen tasolla itsensä hyväksyminen ja itselle hyvän suominen ei ole yhtä helposti sisäistetty, kuin sanottu. Uskon, että tämä tapahtuu pikku hiljaa, mutta kuitenkin varmasti, koska olet saanut apua ja paha olosi on huomattu. Toivon, että jaksaisit tsempata itseäsi ja yrittää pienin teoin vahvistaa itsetuntoasi. Niin meidän jokaisen tulisi tehdä! Sitä kautta voit oppia hyväksymään itsesi ja rakastamaan itseäsi sellaisena, kuin olet. Ja myös suomaan itsellesi sitä hyvää sen kaikissa muodoissa. Niinkin pienet asiat, kuin kannustuspuheiden pitäminen itselle tai aina peiliin katsoessa hyvän asian sanominen itsestä, voivat kohentaa mieltä aina pikkiriikkisen kerrallaan johtaen lopulta itsetunnon vahvistumiseen. Voisitko kokeilla?
Tsemppiä kovasti!!!
