En oikeen tiiä miten kirjotan tän tai miks ees oon täällä mut ei oo ketään kelle puhuu tästä ku vanhemmille en halua ja kaveria ei totisesti kiinnosta (kokeiltu on).
Tossa alkuvuodesta oli aika kamalaa kehonkuva ongelmien kanssa jne ja alotin [osa tekstistä poistettu]. Et eka olin et alotan vaan terveellisen syömisen mut sit jotenki jopa huomaamatta vaan paheni ka alonin vetään sitä [osa tekstistä poistettu]muuallekin. Pidin [osa tekstistä poistettu]. [osa tekstistä poistettu] Koulussa oli tyyliin ainjt hetki päivästä kj söin suht normisti ettei epäilyksiä herää. Hirveen kylmä oli kokoajan ja kädet oli aina siniset ja kerran olin tunnilla 2 housut, 3 paitaa ja toppatakki päällä mutta silti palelin.
Samaanaikaan olin jotenki hirveen masentunu että kuuntelin vaan surullista musaa, olin hirveesti vaan yksin omassa huoneessa, en puhunu kelleen ja itkin tyylii joka toinen päivä. Kerran koulutunnilmaki itkin ku olin niin loppu.
Mut sit oli päiviä jolloin sökn ihan liikas, siis ahmin ja tää hävettää khan hirveesti ku just tulee niin lihava,läski,sikainen olo. Niinkö et just tommosesta munkaltainen lihava kärsiiki. Painan silleen aika vähän, mutta näytän rasvaiselta, siis että lihasta ei kovin ole.
Joku kolme kertaa [osa tekstistä poistettu], esim kerran olin yksin kotona ja [osa tekstistä poistettu] ja en onnistunut.
Noh, joops. Sitten jotenki aloin parsntumaan itekseni ja tuli hyvempi mieli ku söin taas kunnolla. Kesälomalla nyt on ollu pieniä retkahduksia, et aattelen ruokaa yhä enemmän ja sitä että kuinka paljoin [osa tekstistä poistettu]. Olin vaan että alotan sit ensviikolla,heinökuussa,no elokuussa, jdn..
No, nyt tuntuu et tulee takasten. Että alotin [osa tekstistä poistettu] ja en haluu nytkään [osa tekstistä poistettu] yhä enemmän ja aattelen yhä enemmän [osa tekstistä poistettu] jnejnejne. En oikeen tiiä, hirveen ristiriitainen olo ku tiedän et pahenee mjt mua ei suoraan sanottuna kiinnosta et haluan että tulee takas.
Joku 4 päivää bingesin putkeen ja rajaan ja bingetän ja rajaan… Ketään ei totisesti kiinnosta, oon kertonj kaverilleki ja se ei ees vastaa mitään, kerran sanonet hae apua mut ei todellakaan tajua et miltä tuntuu ja kerranki sanonu et nyt voi syödä karkkia [osa tekstistä poistettu] jne. Vanhemmille en kerro, äiti on Sossu ja se vaan huolestuis liikaa ja kaikki alkais kyttään.
Ja jossain tiedän et mielessä on myös joku terve puoli, jlka sanlo et haluun syödä hyvin ja kasvattaa lihasta mjt sit toisaalta haluan apua ja siks haluan pahentua ja [osa tekstistä poistettu] ja jne ennen ku haen mitään että otettais vakavasti ku muuten luulevat vaan jokski lässyttelijäksi ja huomion hakijaksi.
Hei!
Olipa hienoa, että kirjoitit tänne. Jouduin poistamaan osia tekstistäsi muita lukijoita suojellakseni, mutta luin tekstisi huolellisesti ja ajatuksella.
Haasteet kehonkuvan ja syömisen kanssa voivat viedä nopeasti tilaan, jossa olo on huono eikä normaalien elämäntapojen palauttaminen onnistu omin voimin. Syömishäiriöisestä käyttäytymisestä kärsiminen ei aina näy päälle päin – itse asiassa iso osa syömishäiriöstä kärsivistä on normaalipainoisia. Tärkeintä on nopea avun saanti ennen kun tilanne menee hyvin pahaksi.
Halusin kertoa tämän, jotta hakeutuisit avun piiriin mahdollisimman nopeasti. Sinulla ei tarvitse olla suuria ongelmia, jotta sinut otetaan todesta eikä sinun tarvitse olla alipainoinen tai kärsiä muita näkyvistä oireista. Syömishäiriöt ovat psyykkisiä sairauksia eivätkä ne useinkaan näy ulos päin. Tyypillistä niissä on se, että syömiseen ja ruokaan liittyvät ajatukset hallitsevat mieltä eikä ihminen enää ole onnellinen tai pysty nauttimana elämästään niin kuin ennen. Olet nähnyt jo sitäkin puolta ja hienosti pystyit nousemaan sieltä silloin omin voimin.
Kehotan sinua kertomaan tilanteestasi mitä pikimmiten koulusi terkkarille. Hän kyllä tietää, mitä tehdä. Olet kertonut tuossa tekstissä tosi hienosti, millainen tämä vuosi on ollut. Voit näyttää hänelle tuon saman tekstin (mieluummin tietenkin alkuperäisenä) tai kirjoittaa hänelle sen vaikka uudestaan. Siitä saa jo tosi hyvän kuvan siitä, millaista sinulla on ollut.
Ystäville tämä aihe voi olla pelottava eivätkä he välttämättä tiedä, miten voisivat sinua auttaa. Asia voi olla heillekin vaikea ja myös siksi heidän voi olla vaikea olla sinun tukenasi. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettetkö olisi heille tärkeä tai etteivätkö he välittäisi sinusta.
Toivon, ettet häpeä tilannettasi. Nämä nykyiset kauneusihanteet eivät ole helppoja kenellekään ja on tosi surullista, miten ne vaikuttavat niin monen nuoren ja aikuisenkin elämään. Olisi niin hienoa, jos arvostaisimme itsessämme ja toisissamme ihan muita ominaisuuksia. Jos vaikka mietit parhaimpia ystäviäsi, niin mitä heissä arvostat? Liittyvätkö ne ulkonäköön tai heidän muihin ominaisuuksiisi? Tai jos mietit ihastumisia, niin mikä siinä toisessa ihmisessä vetää sinua puoleensa? Jokainen meistä voi yrittää muuttaa maailmaa pienillä teoilla: kehumalla ystäviä muista asioista kuin ulkonäöstä, menemällä joskus likaisella tukalla kouluun tai huomioimalla, että seuraamme somessa kaiken kokoisia ihmisiä ja vähemmän kauneustrendejä levittäviä vaikuttajia.
Niin ja sen vielä haluan sanoa vanhemmistasi, että ymmärrän, ettet halua huolestuttaa heitä. Olen kuitenkin surullinen, jos joudut kotona peittelemään tätä asiaa. Olet vanhemmillesi äärimmäisen tärkeä ja rakas ja vaikka he alussa olisivatkin huolestuneita ja järkyttyneitä, voisit ehkä huonoilla hetkillä myös tukeutua heihin ja saada heiltä apua. Jos oma lapsesi kävisi joskus läpi samanlaisia asioita, haluaisitko sinä tietää niistä?
Vanhempiasi varmasti auttaisi, jos kertoisit mahdollisimman tarkkaan, millaista tukea heiltä toivot. Se saattaa toki muuttua ajan myötä, mutta hekin saattavat olla ymmällään eivätkä tiedä, mitä tehdä tai pelätä, että he pahentavat tilannetta. Siksi voisi olla hyvä miettiä rauhassa ja kirjoittaa vaikka ylös, miten he sinun mielestäsi voisivat parhaiten auttaa sinua tässä asiassa? Mitä heiltä toivoisit? Mitä taas et halua heidän sanovan/tekevän? Voisit vaikka kirjoittaa heille näitä paperille ja antaa ne luettavaksi.
Pidäthän itsestäsi huolta ja hae itsellesi apua ennen kun asiat menevät yhtään huonommaksi. Mitä nopeammin haet apua, sitä nopeammin pääset eroon noista sinua vahingoittavista ajatuksista.
Sinua lämmöllä ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä