Elikkäs, oon 14-vuotias tyttö ja olen siis 8lk. Kun meni seiskalle minulla oli huono itsetunto ja tunsin itseni läskiksi,vaikka ystäväni sanoivat etten ole. Sitten kun olin 7lk:n terveystarkastuksessa, niin koululääkäri sanoi, että olen hieman yli normaalin ikäseni koon [osa tekstistä poistettu] Loukkaannuin siitä ja ajattelin, että ystäväni eivät vain ole viitsineet sanoa totuutta painostani.
[osa tekstistä poistettu]
Haluaisin kertoa tästä ystävilleni, mutta en tiedä kuinka kertoisin ja miten he ottaisivat asian. Haluaisin myös kertoa asiasta äidilleni ja luokanvalvojalle, mutta luulen, että he laittaisivat minut terveydenhoitajan puheille, enkä halua sinne hauluttavaksi. Toivon että minulle vastattaisiin ja olisin kiitollinen siitä!:)
Hei ”huolestunut”,
kirjoitit asiasta, josta sinun olisi tosi hyvä ja tärkeää jutella äitisi kanssa. Voisitko ajatella kertovasi hänelle kaiken sen, mistä nykyinen tilanne sai alkunsa? Olen varma, että terveydenhoitaja ei haukkuisi sinua, vaan huomaisi ja ymmärtäisi, että tarvitset ennen kaikkea apua ja tukea. Hän varmasti ymmärtää, että haukkuminen ei saa sinua suhtautumaan itseesi ja kehoosi paremmin. Jos kertoisit äidillesi, mistä kaikki sai alkunsa, peloistasi ja huolistasi, niin ehkä äitisi voisi ensin soittaa terveydenhoitajalle ja jutella asiasta? Sen jälkeen voisitte vaikka yhdessä mennä juttelemaan terveydenhoitajan kanssa ja miettiä, mikä auttaisi sinua parhaiten.
Hyvinvointisi on tärkeintä, joten älä missään nimessä jää asiasi ja tunteittesi kanssa yksin. Kirjoittamasi perusteella ympärilläsi on ihmisiä, jotka välittävät ja varmasti haluaisivat auttaa sinua.
Rohkeutta ja tsemppiä!
Hei,
hyvä, että päätit tulla kysymään asiasta. Syömishäiriö on vakava sairaus, jonka vain lääkäri voi diagnosoida. Tuo kuvailemasi tunne syömisen jälkeen ei kyllä kuulosta normaalilta ja pitempään jatkuneena se on huolta herättävä.
Syömisestä pitäisi pääosin tulla hyvä olo, vaikka toki jokainen meistä joskus miettii, että huh – tulipa syötyä vähän liikaa. Mutta se on vielä normaalia eikä ruuan laskiessa enää vaivaa mieltämme tai saa meitä toimimaan sen kummemmin. Ajattelen siis, että on erityisen hyvä, että olet puhunut psykoterapeutillesi asiasta! Hän on ammattilainen ja osaa varmasti arvioida tilanteen vakavuuden. Pääasia on, että puhut hänelle kaikista hyvinvointiisi liittyvistä asioista. Hän on sinua varten – auttamassa, kuuntelemassa ja tukemassa.
Kuten itsekin kerrot, saatat syödä/ahmia henkiseen pahaan oloosi ja et ole tyytyväinen itseesi. Joskus silloin, jos olomme on huono (esimerkiksi masentunut) emmekä tykkää itsestämme, voi olla hankalaa sallia itselleen mitään hyvää. Voi olla vaikea ajatella, että ansaitsen hyvää, koska mielen täyttävät negatiiviset ajatukset itsestämme. Ehkä sellaiset ajatukset/sanat, joita joku tai jotkut muut ovat meille sanoneet toistuvasti (esim. kiusaaminen). Totuus on kuitenkin se, että Sinä ansaitset hyvää – hyviä hetkiä, hyviä ajatuksia ja hyvää ruokaa, josta saat nauttia.
Ymmärrän, että tunteen tasolla itsensä hyväksyminen ja itselle hyvän suominen ei ole yhtä helposti sisäistetty, kuin sanottu. Uskon, että tämä tapahtuu pikku hiljaa, mutta kuitenkin varmasti, koska olet saanut apua ja paha olosi on huomattu. Toivon, että jaksaisit tsempata itseäsi ja yrittää pienin teoin vahvistaa itsetuntoasi. Niin meidän jokaisen tulisi tehdä! Sitä kautta voit oppia hyväksymään itsesi ja rakastamaan itseäsi sellaisena, kuin olet. Ja myös suomaan itsellesi sitä hyvää sen kaikissa muodoissa. Niinkin pienet asiat, kuin kannustuspuheiden pitäminen itselle tai aina peiliin katsoessa hyvän asian sanominen itsestä, voivat kohentaa mieltä aina pikkiriikkisen kerrallaan johtaen lopulta itsetunnon vahvistumiseen. Voisitko kokeilla?
Tsemppiä kovasti!!!