oon kohta 14-vuotias, ja mulla on vaikea ahdistus. mua ahdistaa erittäin paljon koulussa käynti, lähinnä siellä olevien ihmisten takia, ja saan usein paniikkikohtauksia sen vuoksi. en osaa puhua ihmisille, ja takeltelen ja sekotan sanoja usein, enkä keksi mitään sanottavaa. minusta puhutaan jatkuvasti [tekstistä poistettu osa], minua syrjitään, ja minut jätetään aina yksin vaikka tekisin mitä. kouluni kuraattori ja terveydenhoitaja eivät auta yhtään, vaan valittavat poissaoloista ja lässyttävät typerästi jos yritän sanoa jotain, enkä muutenkaan halua puhua kenellekkään koulussani olevalle tälläisestä.
pelkään ihmisiä ja heille puhumista todella paljon, ja vaikka uskaltautuisinkin puhumaan jollekkin, tai vaikka vaan moikkaamaan jotain, minut ignoorataan täysin ja minulle korkeintaan virnuillaan vastauksena.
minulla on erittäin huono itsetunto. en halua olla nainen. minulla on lyhyet hiukset enkä meikkaa , ja minulle [tekstistä poistettu osa] siitä jatkuvasti. en pysty edes tilaamaan binderiä, sillä ulkomailta tilaaminen ei onnistu. kaikki ympärilläni olevat ihmiset ovat transfoobisia, ja vaikka kysyisinkin netistä siihen liittyviä asioita, minut silti ignoorataan. puhelimessa en pysty, tai ylipäätänsä halua puhua.
omistan pari hyvää kaveria, mutta muut kaverini jatkuvasti naureskelevat sukupuoliongelmilleni, ja kertovat kaikille että olen oikeasti tyttö, vaikka anelisin polvillani että he eivät tekisi niin. mutta he ovat ainoat kaverini, joille oikeasti pystyn puhumaan, sillä hyvät kaverini omistavat muita parempia kavereita, eivätkä juurikaan puhu minulle.
isäni on ainoa jolle pystyn puhumaan ahdistuksestani, mutta sukupuolestani en uskalla puhua hänelle. äitini vain nauraa, ja valittaa siitä että minun pitää olla tismalleen samanlainen kun ”kaikki muut ikäiseni _tytöt_ ovat”, enkä saa olla oma itseni. minun pitäisi heittää luonteeni, identiteettini, ja ahdistukseni pois ja käyttää merkkivaatteita, meikkiä ja mekkoja sekä kasvattaa pitkät hiukset sen takia että äitini haluaa minun olevan nukke sen sijaan että olisin ihminen.
toivon, että edes joku vastaisi tähän. tiedän, että tätä tuskin edes lukee kukaan, mutta, [tekstistä poistettu osa] sainpahan kirjotettua.
Hei! Sun tilanne kuulostaa todella vaikealta, ja oon siitä älyttömän pahoillani. Samaistun sun tilanteeseen monella tavalla, erityisesti tuohon ahdistukseen. Vaikka en hirvittävästi täältä ruudun takaa pysty auttamaan, haluaisin sanoa sulle muutaman jutun:
Ensinnäkin, sussa ei ole mitään vikaa. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa sulle, että sun pitää olla tietynlainen ja sopia tiettyyn muottiin. Jos sä olet syntynyt tytöksi mutta koet olevas poika, sä OLET poika. Sun tunteet on aitoja, eikä kukaan voi pakottaa sua olemaan jotain muuta. Mun yksi ystävistä on transsukupuolinen, 19-vuotias, ja on joutunut kulkemaan pitkän tien että on päässyt siihen pisteeseen missä se nyt – ja se on onnellinen. Myös sulla on monia mahdollisuuksia onneen ja mielenrauhaan, sen voin luvata.
Syrjiminen, naureskeleminen ja muu kiusaaminen on sairasta ja väärin, etkä sä ansaitse sitä. Sulla on oikeus olla oma itsesi ja saada tukea sun tilanteeseen. Sanoit kertoneesi kuraattorille ja terveydenhoitajalle, mutta ne ei ole auttaneet yhtään – tämä on väärin ja ne laiminluö työtehtäviään. SÄ ANSAITSET SAADA TUKEA.
Mä toivoisin että kertoisit jollekin sun tilanteesta. Vaikka kuraattori ja terveydenhoitaja ei ole sua auttaneet, se ei tarkoita ettei apua löydy – apua voi aina löytää! Sussa ei ole mitään vikaa etkä sä ole ainoa joka kokee tällaisia tunteita. Mä uskon suhun, ja oon varma että sä selviät tästä.
Liitän tähän loppuun Transtukipisteen nettisivulinkin. Sieltä sä voit löytää apua ja vertaistukea. Voit saada myös neuvoja, miten selvitä hdistuksesta yms. ja miten jatkaa tästä tilanteesta eteenpäin. Ja kuten mä aikaisemmin sanoin, sä ansaitset tukea. Älä luovuta, asiat paranee vielä. Paljon, paljon haleja sinne! :)
[Viestistä poistettu osa, emme julkaise linkkejä]
Hei,
Olet tärkeä juuri tuollaisena kuin olet ja sinulla on siihen täysi oikeus, sen määrittää jo nuorten seksuaalioikeudet. Olen pahoillani, että ympärillä olevat aikuiset eivät ole olleet luottamuksesi arvoisia. Voisit vielä yrittää päästä koulupsykologin juttusille tai asuinpaikasta riippuen muiden nuorille tarkoitettujen palveluiden kautta,esimerkiksi etsivät nuorisotyöntekijät ovat nuoria varten.
Sano kiusaajille, että tuo on loukkaavaa ja haluat sen loppuvan. Jos elämässäsi on joku muu aikuinen johon luotat,kerro hänelle tilanteestasi ja pyydä auttamaan,jotta tilanne saataisiin rauhoittumaan. Et ole kiusaamista ansainnut, ja kehoitan miettimään polisille asian viemistä kunnianloukkauksena. Voimia sinulle ihan hirveästi. Olit rohkea, kun nostit asian esiin. Kaikkea hyvää!
Hei, luin tarinasi ja halusin heti vastata. Olet rohkea, kun toit asian esille. Olen pahoillani, etteivät edes ammattihenkilöt ole osanneet auttaa sinua. Koulun tulisi kiusaamiseen puuttua, joten ota uudelleen asia puheeksi. Myös transsukupuolinen on oikeutettu koulurauhaan!!! Olet tärkeä juuri tuollaisena kuin olet.Tärkeintä on se, että itse olet sinut itsesi kanssa. Toivon, että kokisit isäsi niin luotettavaksi,että voisit kertoa hänelle tuntemuksistasi, olet ansainnut kaiken tuen. Voin vaan kuvitella miltä sinusta tuntuu. Saisitko uusia ystäviä jonkin harrastuksen kautta? Mitkä ovat vahvuutesi? Mistä saa voimaa? Olisiko lemmikki mahdollinen? Toivon kaikkea hyvää elämääsi.
Odotuksestasi huolimatta luin kirjoituksesi. Se, että ympärilläsi olevat ihmiset, jopa aikuiset ovat tunteettomia, asioihin perehtymättömiä ja asiattomia saa minut puolestasi pahalle mielelle.
Oletko ottanut yhteyttä Setaan? Se on paikka josta saat varauksetta tukea ja neuvoa. Heillä on vaitiolovelvollisuus ja vertaistukea annettavana kun olet itse siihen valmis.
Koulussa koulukuraattori voisi olla se taho joka sinua osaisi ja voisi tukea ja auttaa. Hän osaa neuvoa väylän jota kautta voit edetä transasian suhteen terveydenhuollon saralla. Myös hänellä on vaitiolovelvollisuus.
Toivon todella että löydät jonkun ihmisen johon voit luottaa ja joka ymmärtää arvosi. Olet arvokas juuri omana itsenäsi.
Toivon sinulle ihanaa syksyä ja voimia hakea neuvoa ja tukea, sillä olet sen ansainnut.
Hei
Tiedän tuon tunteen itsekkin. Olin silloin n. 12 vuotias. Koulussa syrjittiin kiusattiin ja naurettiin seläntakana. Minulla oli myös vain yksi hyvä kaveri johon pystyin luottamaa. En kuitenkaan kertonut hänelle.
Koulu kuraattori ja terveyden hoitaja vain lässyttivät minullekkin. Taakka kävi entistä isommaksi ja lopulta minun oli kerrottava asia opettajalle. Laitoin hänelle sähköpostin ja se auttoi heti. Tiedän ettet halua puhua,mutta se helpottaa heti kunsaa asiat järjestymään. Muista, että sinulla on silti kavereitä,jotka tukevat. Joten vain kerro asiasi ja asiat muuttuvat heti paremmiksi.
Miten ikäviä ihmisiä onkaan ympärilläsi. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla juuri sellainen, miksikä hän itse itsensä kokee. Mies tai nainen, oli fyysinen sukupuoli mitä tahansa. Tuossa jo edellinen kirjoittaja mainitsikin, että kannattaa ottaa yhteys Setaan, josta varmasti saat tukea ja joiden piirissä on samoja asioita kokeneita ihmisiä.
Onneksi sinulla sentään on muutama, joille voit puhua, kuten isäsi ja nämä pari ystävää. Muutama tosiystävä on aina parempi, kuin lukuisat mukamas-ystävät. Näitä typeriä huutelijoita ja mukamas- ystäviä ei todellakaan tarvitse kuunnella. Mistä he mitään tietävät? Jos heillä on ongelma, älä välitä. Jokaisen ihmisen tulisi saada olla ylpeä juuri sellaisena, mitä on. Voin vakuuttaa, ettet ole näiden ajatusten ja tunteiden kanssa yksin, pelkästään jo Suomessa (saatikka sitten koko maailmassa) on satoja, ellei tuhansia, transsukupuolisia ihmisiä. Sinun ei tarvitse miellyttää ketään ja peitellä itseäsi. Kannattaa puhua vanhempien kanssa, he kuitenkin ovat tosiaan vanhempasi, ja varmasti ajan kanssa ymmärtävät, mitä käyt läpi.