Täällä taas

Hei,

viestisi on niin vakava, etten voi julkaista sitä palstallamme. Hyvä kuitenkin, että kirjoitat edes tänne! Toivon, että se on merkki siitä, että sinussa kytee edes pieni elämänhalu sekä halu tulla autetuksi.

Se, että tähän asti saamasi apu (?) ei ole auttanut sinua, ei tarkoita, ettetkö voisi tulla autetuksi. Et vain ole saanut oikeanlaista/riittävästi apua. Jos sinulla on terapiakontakti, niin se on hyvä! Olo ei välttämättä ja useinkaan helpotu heti terapian tai muun hoidon alettua, vaan se vaatii aikaa. Ja siitäkin voi puhua auttavalle aikuiselle, että koet, ettei tästä ole mitään hyötyä ja olosi on edelleen kaamea.

Tiedätkö, moni nuori on selättänyt masennuksen ja itsetuhoiset ajatukset. Vaikka heitäkin on pelottanut ja ovat olleet lähellä luovuttaa, he ovat kiitollisia tänä päivänä, että jaksoivat pitää kiinni pienimmästäkin toivon kipinästä ja mahdollisuudesta tulla autetuksi ja alkaa voida paremmin. He kiittävät itseään siitä, etteivät luovuttaneet niinä hetkinä, kun tunsivat seisovansa kuilun reunalla

Olen todella huolissani sinusta. Tiedäthän, että on aina mahdollista soittaa 112 ja pyytää apua. Jos sinulla on suuri halu satuttaa itseäsi ja pelkäät niin tekeväsi, niin soita 112. Älä luovuta, koska niin kauan, kuin on elämää, on toivoa. Toivoa siitä, että saa riittävästi apua, paha olo väistyy ja elämä näyttäytyy positiivisemmassa valossa.

Voimia ja sinnikkyyttä jaksaa vielä taistella!

Voimia! <3

Elämässä on aina jotain pahaa, mutta aina on myös jotain hyvää. Myrskyn jälkeen tulee aina auringonpaistetta :')

Hei,
Vaikken tiedäkkään viestisi tarkkaa sisältöä, voin arvata sen vakavuuden ylläpidon vastauksen perusteella. Halusin tarttua ylläpidon vastauksen kohtaan ”Tiedätkö, moni nuori on selättänyt masennuksen ja itsetuhoiset ajatukset. Vaikka heitäkin on pelottanut ja ovat olleet lähellä luovuttaa, he ovat kiitollisia tänä päivänä, että jaksoivat pitää kiinni pienimmästäkin toivon kipinästä ja mahdollisuudesta tulla autetuksi ja alkaa voida paremmin. He kiittävät itseään siitä, etteivät luovuttaneet niinä hetkinä, kun tunsivat seisovansa kuilun reunalla”

Tiedätkö, että minä olen yksi tällainen nuori. Olen yrittänyt itsemurhaa ja selvinnyt siitä. Viime hetkellä oon aina älynny soittaa apua. Milloin oon menny sairaalaan ja milloin soittanut lasten ja nuorten puhelimeen ja purkanut ajatuksia. Kaikesta huolimatta oon elossa. Sullakin on oikeus elää! Sulla on oikeus nauttia elämästä ja saada apua! Susta välitetään. Minäkin välitän sinusta vaikka en sua tunnekaan, mutta haluan vaan sanoa, että sussa elää se pieni toivon kipinä jossain. Se on vielä olemassa tiedän sen. Et olisi muuten kirjoittanut tälle palstalle. Kirjoitathan vielä tähän keskusteluun? Haluan, että oot vielä siellä, elossa. Kerro jos voin auttaa jotenkin tai voin kertoa enemmän omasta tiestäni tähän päivään jos siitä on jotain apua. Muista: AINA on toivoa! Minä olen siitä elävä esimerkki. Älä mene niin pitkälle kuin minä menin. Sieltä ei ole välttämättä paluuta. Viimeistään silloin saat apua kun soitat 112. Mä tiiän sen. Tai kirjota vaikka yks lause paperille tai pelkkiä sanoja ja näytä se jollekin aikuiselle. ”Unohda” se jollekin näkyvälle paikalle jos tuntuu liian raskaalta antaa se henkilölle suoraan. Sää voit ja sulla on oikeus saada aina apua. Mää uskon suhun että selviät voittajana <3

T. Tyttö, joka kävi lähellä kuolemaa, murta selvisi hengissä.