Taidan tarvita apua, mul ei oo kaikki hyvin
Mulla on pitkään ollu mt ongelmii, mut me on vaan pahentunu, nykyään mulla on melkein koko ajan, ainakin joka päivä ajatuksia jossa [osa tekstistä poistettu] tai teen jotain muuta vastaavaa kamalaa, sit alan siinä jotain suunnitteleen et milloin ois aikaa ja mitä laittaisin viestis kellekkin ja mikä olis parhain tapa tms, mut sit jotenkin käännytän ajatuksen ja yritän miettii jotain muuta, mut toi ajatus on kuitenkin koko ajan jossain, no viiltely on vähentyny, mut myös pahentunu muuten, ja usein kun tekee mieli viillellä mut en tee sitä puren tosi kovaa itteeni, yritän raapia tai nipistää tai tehä edes jotain mikä auttaa sitä kivun tarvetta, oon myös jatkuvasti surullinen, mutta se ei oikeastaan näy, koska osaan peittää sen, mutta tunnen sen koko ajan, se on sellanen outo tyhjä tunne aikalailla sydämen kohalla, sitä on vaikee kuvailla mut tunnen sen nykyään ihan koko ajan, oon myös väsyny koko ajan, se varmaan johtuu kans siitä et nukun nii huonosti, mut mä vaan en saa unta, joten siks nukun arkisin 4-6h per yö, mut Nyt viikonloppuna huomasin et silti väsyttää melkein yhtä paljon ku yleensä, vaikka nukuin 11h. Joskus en jaksa olla ilonen ja kuulostan siltä että mua ei kiinnosta mikään, ja eihän mua oikeestaan kiinnosta mikään, yritän vaan vastata ilosesti jotain et ”jee” tai ”hahah” mut jos en enään vaan jaksa nii kuulostan siltä just että mua ei vähempää kiinnostais, silloin yks mun kaveri aina sanoo läpällä et ”kuulostat masentuneelta emolta” tms ja sit vaan virnuilen ja vastaan et ”joo tietty” mutta en voi mitää etten vaan jaksa olla se ”normaali” ja ”ilonen” itteni kokoaikaa millasena kaikki mut näkee.
Kukaan ei myöskään tiiä mun ongelmista, tai no 1 frendi tietää et viiltelen ja seki sano et se on normaalii, 2 ottaa jotenkuten tosissaan mutta silti ei kyllä yhtää samaan aikaan, 1 ottaa tosissaan tms mut se asuu ja puhuu Sveitsii. Vanhemmat ei tiiä ja se on jo suuri ihme koska arvet näkee tosi selvästi ja niitä on ollu mulla jo yli vuoden. En uskalla hakee apua enkä kertoa vanhemmille, joten haluun ensin yksin yrittää tehä jotain, ja sit jos ei toimi niin en ees tiiä. En vaan jaksa enkä tiiä miks, kaikki vaan on miten on eli p*rseestä, kunpa kaikki olis niikun ennen, ja niinjoo, mua kans kiusataan, mut se on huutelua, teitten tukkimista, keskarien näyttöö, kuvaamista, haukkumista ja no kerran mua ja parii kaveria jahdattiin traktoreilla ja meiän ylitte uhattiin ajaa, yks pysähty mun viereen perjantai iltana kotimatkalla mopoautollaan ja huus ”lesbo” (oon bi) ja tms kaikkee muuta yhtä ihanaa, mul kans syömisen kaa ongelmii, mulla on jonkinlaisia pakko-oireita tai jotain en oo varma, jos lyön oikeen käden pitää myös lyödä vasen ja sit molemmat samaan aikaan koska muuten mua v*tutt** ihan sairaasti, nykyään en voi ees sulkee vesihanaa yhellä kädellä, pitää käyttää molempia ja mulla kans välillä toistuu suunnilleen tälläsii numerosarjoi: 123321132 käden naputukses, pureskelus ja tms.
Niin joo, en myöskään liikunnalla uskalla juosta esim pesäpallos, koska se ahistaa ihan sairaasti kun m uut kattoo ku yritän yksin juosta, jooei, en pysty, sama monis muissa jutuissa jossa pitäs juosta tai tehä jotain yksin, en uskalla pelaa joissai peleissä liikassa kunnolla, koska pelkään että kaikki nauraa jos en osaa vaikka yritän, niin mielummi ne nauraa ku en yritä. Sit kans kaikkee trust issue tms. Joo en oo kunnos 😀
Että joo, tässä sitte yritän yksin selvitä tästä kaikesta pskasta, vaikka en vaan jaksa, että totajoo.
Hei!
Olen tosi pahoillani, että voit tällä hetkellä huonosti. Se ei ole sinun syysi. Kukaan ei saisi kiusata sinua eikä ketään toistakaan. Toivoisin niin, että kaikki osaisivat käyttäytyä kauniisti toisia kohtaan. Ei ihme, että et uskalla olla vapaasti liikuntatunnilla, tunnet olevasi tyhjä ja surullinen. Toki ei kaikki välttämättä tuon huonon kohtelun syytä ole, mutta ei se varmastikaan saa sinua ainakaan voimaan paremmin.
Ovatko koulun aikuiset puuttuneet tuohon käytökseen? Se ei saisi jatkua enää hetkeäkään. Jos et itse halua kertoa siitä opettajalle tai kuraattorille (tai jollekin muulle koulun aikuiselle), niin voisiko joku kavereistasi tehdä sen puolestasi? En haluaisi, että kukaan enää kohtelisi sinua tai ketään muutakaan tuolla tavalla, miten viestissäsi kuvailit.
Kuulostaa siltä, että elämässäsi on nyt kurja vaihe. Mutta usko minua, sieltä voi vielä nousta ja sinunkin on täysin mahdollista voida vielä hyvin ja tuntea olevasi onnellinen! Mutta: tarvitset siihen apua. Olet voinut jo niin pitkään huonosti, että pinnalle pääseminen yksin ei välttämättä onnistu. Ja miksi se täytyisi tehdä yksin? Kaikki meistä tarvitsevat joskus toisen ihmisen apua. Juuri siksi koulusi ammattilaiset ovat siellä: auttamassa niitä, jotka tarvitsevat apua.
Pyydän siis: varaa heti tänään aika jollekin koulusi ammattilaiselle tai päätä, milloin menet kertomaan jollekin tilanteestasi. Ymmärrän, että joillekin voi olla vaikeaa puhua ensimmäisenä vanhemmille. Mutta siksi koulussa on kuraattoreita, psyykkareita, kouluvalmentajia ja psykologeja. Myös terkkarille voi kertoa tällaisista asioista, jos hän on sinulle tutuin tai muutoin helpon vaihtoehto.
Olen täysin varma, että kelle sitten päätätkin kertoa, hän haluaa tehdä kaikkensa, että pystyisi auttamaan sinua. Monilla nuorilla on nykyään vaikeaa ja sitä varten on olemassa apua. Sinäkin tulet selviämään tämän ajan yli ja tulee vielä olemaan päivä, jolloin katsot taakse päin ja olet ylpeä itsestäsi ja siitä, että selvisit vaikeuksistasi.
Olet vanhemmillesi ja ystävillesi äärimmäisen rakas ja uskon, että he kaikki toivovat sinulle parasta. Kaverit eivät kuitenkaan ole alan ammattilaisia, joten he eivät pysty auttamaan sinua tässä asiassa muutoin kuin pitämällä sinulle seuraa ja tekemällä kanssasi tavallisia asioita.
Jos et tiedä, mistä aloittaa, voit vaikka laittaa paperille listan elämääsi hankaloittavista asioista: surusta, itsesi satuttamisesta, kuoleman ajatuksista, syömiseen liittyvistä pulmista ja pakkoajatuksista. Ne kaikki on asioita, joihin voit saada apua. Toivon sydämestäni, että haet itsellesi apua ennen kun asiasi pahentuvat entisestään. Olet tärkeä monelle ihmiselle ja tulevaisuudessasi tulee tapahtumaan vielä paljon ihania asioita!
Jos haluat, voit myös soittaa meille ja jutella kanssamme kaikista näistä asioista. Mutta emme voi antaa täällä ammattiapua ja siksi avun hakeminen koulun ammattilaisten kautta on kaikista tärkeintä. (Ja toki jossain vaiheessa on tärkeää, että myös vanhempasi tietävät, miten voit ja miten he voisivat omalta osaltaan auttaa sinua voimaan paremmin.)
Olemme kuitenkin mielellämme rinnallasi tämän kaiken aikana. Meihin saa yhteyden soittamalla Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 tai tulemalla chattiin juttelemaan. Chatin lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä myös nettikirjepalvelu, johon voi kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Kaikki palvelumme ovat täysin maksuttomia ja anonyymejä.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä