Masennusta, itsetuhoisuutta ja vaikka mitä! 15 vuotias tyttö täynnä paskaa.
Mä en jaksa enää puhua tai keskustella kenenkään kanssa, en terveydenhoitajan, opettajien tai käydä nuorisopsykiatrilla. Tuntuu että mulla on nii paljon ongelmia, joista en enää selviä. Tuntuu vaan siltä, että olisin valmis luovuttamaan. Haluan pois, haluan lopettaa itseni satuttamisen ja rääkkäämisen, haluan lopettaa tämän tuskan..
En jaksa enää taistella vastaan, haluan pois..
Joka ilta rukoilen, etten heräisi enään seuraavana aamuna, joka päivä mietin, että jos nyt vain lopettaisin kaiken tämän paskan ja joka päivä itken, että miksi helvetissä olen vielä elossa.. En jaksa enkä osaa auttaa itseäni.. En osaa puhua, en halua puhua, en jaksa puhua.. Miten saan tämän paskan pois? Tuntuu, että ainoa vaihtoehto on lähteä pois..
Moi.
Älä tee sitä. Älä oikeasti tapa itseäsi.
Kaikkien murheiden ja vaikeuksien keskellä se voi tuntua ratkaisulta, mutta se ei todellakaan ole sitä. Se vie kaikki mahdollisuudet parantua, eikä se oikeasti paranna mitään, vaan aiheuttaa tuskaa vielä monille muille ihmisille, kuten vanhemmille, tutuille, kavereille, opettajille ja kaikille, jotka on sut tuntenut. Jokainen, joka lukee 15-vuotiaan kuolinilmoituksen, pysähtyy surullisena miettimään, mikä sai nuoren ja kauniin tytön tekemään jotain niin lopullista.
Kunpa olisin sun vierellä. Halaisin sua ja haluaisin, että puhuisit asioistasi. Mikä saisi sut jaksamaan vielä eteenpäin ja vielä yrittämään. Muistatko jotain mukavaa asiaa menneisyydestäsi? Jotain, mikä ei nyt tunnu mukavalta, mutta tuntui silloin joskus siltä. Sellainen on mahdollista edelleen. Se tuska, mitä nyt tunnet, ei tule olemaan sun lopullinen tila. Itsemurha EI ole vaihtoehto. Se ei lopeta tuskaa, vaan se lopettaa ainoastaan tietoisuuden siitä tuskasta ja myöskin elämän, jolla varmasti on sulle vielä paljon annettavaa. Sanoit rukoilevasi joka ilta, että kuolisit. Entä jos rukoilisitkin, että paranisit?
Soita esimerkiksi Lasten- ja nuorten puhelimeen, ja soita niin monta kertaa, että pääset läpi. Sano jollekin luotettavalle aikuiselle miltä susta oikeasti tuntuu, näytä vaikka tuo viestisi. Jos et osaa puhua, niin aloita vaikka sanoilla ”Mulla on aivan sairaan paha olla” ja anna sitten tuo viestisi. Sulle on aivan varmasti tarjolla apua, ja ihmisiä jotka susta välittää. Kaikki se hieno, mitä elämä voi antaa, on sulle vielä tarjolla. Kyllä, se vaatii taistelemista. Mutta kaikki saavuttamisen arvoinen vaatii taistelua. Sun ei tarvitse taistella yksin.
Anna elämälle mahdollisuus. Puhu vielä aikuisille.
Halaan sua ajatuksissani ja pyydän että jatkat eteenpäin, sillä mulla on jo kyyneleet lähellä.
Tsemppiä, älä luovuta! :)
Ensinnäkin haluan sanoa ja korostaa että ihmisistä ei MILLÄÄN tiedä mitä aikovat/miten he tuntevat jne, jonka seurauksena on juuri tälläiset negatiiviset ajatukset… useimmiten muiden ihmisten takia.
Jos sinulla ei ole mielestäsi ongelmia, neuvoni on yksinkertainen: Älä kuuntele painostajia, valita painostuksesta ja turhista palveluista (esim psykiatri) – Sinun ei näihin tarvitse osallistua jos et halua.
Valita siitä jos sinua painostetaan/kiristetään/uhkaillaan eri tahoille tai kysy apua joltain MLL:n tapaiselta järjestöltä että miten tämän saisi loppumaan.
… Asiat kuten ”paino” ja ”ulkonäkö” eivät ole ongelmia.
Ongelma on vain jos ihminen haluaa pahaa toiselle tai itselleen. Elämässä on paljon negatiivisia asioita mutta niistä pitää löytää ne harvat hyvät asiat. Niistä tarvitsee pitää kiinni ja hyväillä niitä. Hyviä asioita ovat esimerkiksi toisesta huolehtiminen, humaanisuus, internet, pelit, musiikki jne. :P
Tietenkin taistelet.. olemalla oma itsesi ja unohtamalla tälläiset ajatukset.
Lopuksi haluan sanoa että jos sinulta joskus tuntuu että joku loukkaa sinua, muista että hän voi myös yrittää tarkoittaa hyvää; sinulta ei pakolla odoteta liikoja, vaan toinen voi haluta että olisit parempi (kun he) jossain… että sinulla menisi paremmin.
Kaikkea hyvää…!
Ihan kuin sä olisit kirjoittanut mun puolesta ja kopioinut osan tekstiä suoraan mun päiväkirjasta…
Itsemurha ei lopeta tuskaa, se siirtää sen sun lähimmäisille ja kaikille jotka välittää. Äläkä mieti ettei kukaan muka välitä, kyllä välittää! Kunpa sun olisi helpompi olla. Ja kunpa sun ei tarvitsisi satuttaa.. Älä tee mitään lopullista, koita vielä jaaksaa ihana <3
Mä tiedän, että puhuminen on vaikeaa. Ja turhauttavaa jos toinen ei ymmärrä.. Mutta yritä vielä? Kirjoita vaikka asioita ylös.
Pura pahaa oloa jollain muulla tavalla kuin satuttamalla, mä tiedän se ei ole helppoa. Tee jotain mistä tykkäät; katso telkkaria, lue jotain, kuuntele musiikkia, liiku, nuku.
Mitä vaan.
Ihan kuin sä olisit kirjoittanut mun puolesta ja kopioinut osan tekstiä suoraan mun päiväkirjasta…
Itsemurha ei lopeta tuskaa, se siirtää sen sun lähimmäisille ja kaikille jotka välittää. Äläkä mieti ettei kukaan muka välitä, kyllä välittää! Kunpa sun olisi helpompi olla. Ja kunpa sun ei tarvitsisi satuttaa.. Älä tee mitään lopullista, koita vielä jaaksaa ihana <3
Mä tiedän, että puhuminen on vaikeaa. Ja turhauttavaa jos toinen ei ymmärrä.. Mutta yritä vielä? Kirjoita vaikka asioita ylös.
Pura pahaa oloa jollain muulla tavalla kuin satuttamalla, mä tiedän se ei ole helppoa. Tee jotain mistä tykkäät; katso telkkaria, lue jotain, kuuntele musiikkia, liiku, nuku.
Mitä vaan.
Hei
Luettuani viestisi, minut valtasi suuri suru tilanteestasi. Toivon, että sanani antaisivat sinulle edes hieman voimaa jaksaa ja aihetta herätä uuteen aamuun.
Olen itse ollut joskus samassa tilanteessa kuin sinä nyt ja olen elävä esimerkki siitä, että kaikesta voi selvitä. Joskus siihen voi tarvita muiden apua kuten sinun tapauksessa. Sain tekstistäsi sellaisen vaikutelman, että olet saanut apua? Se on hienoa kuulla, ja osoittaa sen, että jossain siellä sisälläsi elää vielä sellainen pienen pieni toivon kipinä. Tämä kipinä on avain selviämiseen. Mutta siihen, että siitä kipinästä kasvaisi elämänliekki vaatii töitä ja voimia, mutta se on mahdollista.
Tiedän, miltä tuntuu kun ei jaksa nousta aamulla ylös tai kun mielessä pyörii vain se yksi vaihtoehto, itsemurha… Vaikka tuntuisi kuinka, ettei jaksa, selviä, ei ole tulevaisuutta ja että joka ikinen sekuntti raastaa sydäntä ja vie viimeisetkin voimanrippeet jaksaa, niin älä tee sitä. Kaikista eniten siinä häviät sinä itse. Itse meinasin kerran tehdä sen kohtalokkaan virheen, mutta onneksi olen vielä tässä, kertomassa tarinaani ja auttamassa sinua ja muita samassa tilanteessa olevia nuoria.
Se että kirjoitit tälle keskustelupalstalle on merkki siitä, että jossain sisimmässäsi elää toivo siitä, että haluat selvitä kaikesta. Toivon sydämeni pohjasta, että jaksaisit, koska elämän jatkaminen on kaiken sen vaivan arvoista. Vaikka sinusta nyt tuntuisi siltä, ettei puhuminen auta asioita yhtään, ettet osaa tai halua puhua asioistasi, niin puhuminen silti kannattaisi. Itse opin tämän kantapään kautta, joten kehotan sinua olla tekemästä tätä virhettä. Vain puhumalla ja kertomalla olostasi sinua auttavat tahot voivat auttaa sinua ja tietävät todellisen tilanteesi. Voisit myös kokeilla kirjoittaa heille kirjeen, terveydenhoitajalle, vanhemmillesi tai nuorisopsykiatrille jos puhuminen on vaikeaa.
Älä menetä toivoasi,sillä sinulla on edessäsi vielä koko elämä. Tsemppiä ja halaus sinulle!