23:26
Söimme pitsaa ravintolassa tänään . Oli hyvää. Hyvää yötä.
Herään yöllä kahdelta. En meinaa nukahtaa.
Mietin elämää.
|
12 vuotta on jollekkin lyhyt aika. Jollekkin se on koko elämä.
Ne 4 prosenttia 012 syntyneistä, jotka eivät päässeet vuoteen 2025;
Heiltä loppui onni.
Minä olen onnekas. Minulla ei onni taikka halu ole palanut vielä loppuun.
Vielä.
|
Vuosi 2018 syksy – 2019. Koulu ja koronakevät
En muista tästä paljoakaan enää.
Mutta muutama asia jäi mieleen.
Eka luokka. Normaali syksy. Ja sitten paljon etäopetusta. Arki ilmestyy elämään. Koulu tuntuu kivalta. Mutta iso muutos on tapahtunut.
On koulu.
On hän.
7 vuotiaana on huono käsitellä tunnetta muita kuin vanhempia, ukkia, mummia ja toista mummia kohtaan.
Mutta koin sen häntä kohtaan. Hän oli erilainen kuin muut.
Pidin hänestä.
Eri tavalla kuin muista tyypeistä.
Mutta samalla tavalla kuin vanhemmista.
Tämä on tyhmää puhua tästä, kun olin kuitenkin vain 7. Ei siitä mitään olisi tullut. Liian nuori sellaiseen. Tai mihinkään.
Mutta kavereina olisi onnistunut.
Ehkä.
Mutta se oli kivaa.
Kunnes hän muutti.
Se siitä mistään.
|
Tarpeeksi tyhmistä jutuista.
Kouluvuodet etenee. Vain vähän ystäviä. Ystävät on kivoja, muut tieivät minut vaan jokuna.
4 luokka. ( ) Saapuu. Kiva. Uusi kaveri.
Eteenpäin. Ei mitään uutta sen jälkeen.
(Kelataan vuoteen 2024)
15.4.2024
Mummi kuoli. Syöpä. Musertavaa. Niin minulle kuin äidille. Mummi oli perheensä viimeinen.
Ei enää äitiltä ukkia eikä mummoa.
Olin pohjalla.
Mummi oli tärkeä. Hän oli läsnä, auttoi tytärtään hoitamisessani, ja oli aina hymyilevä. Kunnes 2023 joulu.
Kaikki muuttui.
Uudenvuoden jälkeen terminaalihoitoon.
Se oli siinä. Niin hyvässä kunnossa kunnes yhtäkkiä:
Naps.
|
Viime vuosi kului. Elämä on. Eikä ketään kiinnosta.
Helmikuu 2025
Olen alkanut katua ( ):in ottamista ystäväksi jo ennen vuodenvaihdetta. Hän on käynyt rasittavaksi. Hän ei ymmärrä nykypäivän jutuista paljoa, ei se vaan hänen syy ole. Vaan hänen sos. Median puute ja vapaus muista kavereista joilta kuulla hommia. Olen hänen ainoa kaveri. En halua hajottaa ystävyyttämme, koska pelkään että hän jää yksin.
Tällaista tämä on. Olen minäkin vasta nuori. Tämä on vaan minun elämää. Ei sinun tarvitse kiinnostua tai edes lukea tätä loppuun, mutta haluan vain sanoa:
Et ole yksin.
Vaikka mitä tapahtuu. Muista se.
