Moi, oon nyt jonkin aikaa miettinyt että tarvitsisin terapiaa tai muunlaista tukea. Mulla on kuitenkin se ongelma että mä en kykene henkisesti puhumaan mun vanhemmille asiasta ja kysymään voitaisiinko mulle jotenkin apua hankkia. Mua pelottaa että ne alkaa kyselemään miksi mä sitä tarvitsisin tai että ne sanoisi että mä en tarvitse sitä. Mulla on ollut koulukuraattorilla käyntejä muutama mutta niistä ei tullut mitään kun se kuraattori ei kysynyt mitään järkevää.
Kysyisin siis neuvoja siihen miten voisin kysyä vanhemmiltani terapiasta/muusta tuesta. Mä en vaan yksinkertaisesti enää pärjää ilman sitä
Hei.
Kiitos viestistäsi. Hienoa, että olet lähtenyt miettimään mistä voisit saada apua ja tukea elämäntilanteeseesi. Jo tuentarpeen tunnistaminen on alku parempaan oloon.
Kerroit käyneesi koulukuraattorin puheilla joitakin kertoja, mutta et kokenut sitä hyödylliseksi. Tosi rohkeaa, että olet siellä käynyt. Kurjaa kuitenkin, että kokemus siitä ei tuntunut auttavan. Mietit viestissäsi, josko terapia tai jokin muu tukimuoto voisi olla sinulle vaihtoehto ja miten siitä puhuisit vanhempiesi kanssa. Ymmärrän pelkosi asian esille ottamisessa vanhempiesi kanssa mutta haluan uskoa, että vanhempasi haluavat sinulle vain parasta. Jos siis kerrot heille, että koet tarvitsevasi enemmän apua ja tukea uskon, että he varmasti kuuntelevat sinua ja haluavat löytää sinulle apua.
Jos pelkäät että vanhempasi alkaisivat vähätellä ongelmiasi, voisitko vaikka aloittaa kertomalla juuri tästä pelosta heille ennen, kun kerrot itse asian? Tämä auttaisi heitä asennoitumaan asiaan vakavuudella ja ymmärtävät, että tämä asia todellakin vaivaa sinua. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, olisiko mahdollista, että kirjoittaisit heille kirjeen? Kirjeessä voisit myös tuoda esille pelkosi vanhempiesi reaktioihin liittyen ja kertoa mitä heiltä toivoisit. Yhtenä vaihtoehtona voisi myös olla, että näyttäisit tämän tänne kirjoittamasi viestin, jossa hyvin ilmenee pelkosi kertomisesta vanhemmillesi mutta myös muut mietteesi ja tähänastiset tapasi hankkia apua. Olisiko tämä kenties mahdollista?
Uskon, että vanhempiesi kanssa saatte mietittyä mistä lähteä apua hakemaan. Koulun puolelta voisi kuitenkin olla kannattavaa käydä juttelemassa terveydenhoitajan kanssa olostasi. Hän osaa ohjata sinua eteenpäin esimerkiksi koulupsykologille, joka voi arvioida terapiatarpeesi tai suositella jotakin muuta mistä voisi olla hyötyä.
Löydät varmasti oman tapasi kertoa asiasta vanhemmillesi. Olet rohkea, ja ansaitset kaiken avun, jonka tulet saamaan.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelin
