kello on 2.21 aamuyöstä aikalailla ku kirjotan tätä.
oon miettiny pidemmän aikaa et en jaksa enää.
on menny liian pitkälle vaa kaikki haluisin vaa lopettaa koko olemisen elämisen hengittämisen. mikää chat ei oo auki nii näätte tän si joskus
siinä tiivistetysti
moi
Hei masentunut,
Toivon, että olosi on kohentunut, kun luet tämän viestin. Lähetän sinulle lämpimän halauksen ja voimia jaksamiseen. Viestistäsi ei käy ilmi, mitä on tapahtunut, mutta toivon, että löydät rohkeutta ja jaksamista pyytää itsellesi apua läheisiltäsi, yksin sinun ei tarvitse pärjätä. Ikinä ei ole myöhäistä pyytää apua ja vaikka tilanne näyttäisi kuinka toivottomalta, on aina mahdollista, että tilanne ja olosi helpottuu, kun saat apua ja tukea itsellesi.
Meistä jokainen tarvitsee joskus toisen ihmisen apua jaksaakseen. Jos läheisiisi tukeutuminen tuntuu tällä hetkellä hankalalta, voit aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin, olemme näin kesälläkin joka päivä auki klo 17–20. Muista, että olet arvokas ja tärkeä ja sinä ansaitset voida paremmin.
Ethän jää yksin <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moikka.
Synkät on ajatukset mutta ehkä sinulla on niiden taustalla syitä? Ihan vaikka alkaen että väsyttääkö itse elämä vai onko jotain tiettyjä asioita jotka ns. pilaavat kokonaisuuden?
Teoriassa noillakin tunteilla on tarkoitus mutta jos se saa tuntemaan ettei jaksa edes hengittää niin se on yksiselitteisesti liikaa. Kyllä tuohon apua olisi hyvä saada. Onko olemassa yhtään ystävää, huoltajaa, viranomaista jolta voisi pyytää apua?
Oli niitä läheisiä tai ei niin jaksatko joka tapauksessa hiukan sanoittaa tilannettasi? Jos vaikka olisi joku juttu joka olisi ulkopuolelta helpompi käsitellä. Vähän kuten kaverin murhe on joskus helpompi ymmärtää kuin oma.
