Tietävätkö nuoret mitä sisäinen kipu on?
Ihmiset riitelevät ja joskus tapahtuu elämässä negatiivisiäkin asioita, mutta tietääkö enään kukaan mikä kipu on? Riitely ja negatiiviset kuuluvat elämään, en ymmärrä niitä jotka väittävät että he ovat riidelleet ystävänsä kanssa ja siitä alkaa hirveä sählinki kuinka paljon harmittaa. Itse olen kokenut kovia, jo todella nuorena. Oon nähny syöpää, pettämistä ja kiusaamistakin. Välillä vain tuntuu että kaikki negatiiviset asiat tapahtuu itselleni. Tiedän että kaikki kokemukseni saavat muiden ”arkipäivän harmitukset” minun näkökulmastani pieneltä. Tietysti kaikki käsittelee ongelmat erillailla mutta nuoret nykyään valittaa ja itkee todella pienistä asioista joista pääsee yli helposti. Kukaan ei tiedä mitä todellinen kipu on ennen kuin kokee sen itse, ryhdistykää kaikki nuoret miettikää muitakin ihmisiä. Maailmassa tapahtuu vielä pahempiakin asioita kuin riita ystävän kanssa.
Ps. Olen itsekkin vasta 13 vuotias poika
Moi!
Luin yhdestä kirjasta, että kukaan ei voi tietää mitä kipu on oikeasti, ellei ole kokenut sitä. Sama asia on esim. nälän kanssa. Kipua jokainen varmaan kuvailee eri tavalla. Minulle kivusta tulee mieleen ensin, että joku on kaatunut ja satuttanut itsensä. Kipu on sitä, että sattuu.
Harvoin ajattelen kipua henkisenä. Sisäinen kipu voisi olla juuri sitä henkistä. Eivät kaikki nuoret varmaan tiedä. Osa ei edes ajattele sitä. Henkinen/sisäinen kipu on sitä, kun suree ja tuntee sisäistä tuskaa tai katuu jotakin hyvin paljon.
Usein luullaan, että vain itsellä on vaikeaa. Toisen vaikea voi olla ihan yksinkertainen juttu toiselle. Mutta varmasti jokaisella on vaikeaa jossakin vaiheessa heidän elämäänsä.
Moips!
Tiedän itsekin mitä kauhea ahdistus on, ja miltä tuntuu kun kaikki näyttää kaatuvan päälle. Muakin on kiusattu, läheisiä on kuollut ja muuta.
Tiedän myös sen omalta kannaltani, vaikka että olen myös kokenut aika kovia, ei ne pienetkään asiat oo maailman pienimpiä asioita mulle, ja välitän niistäkin paljon ja ”valitan” negatiivisista asioista.
Onhan esim. syöpäkin negatiivinen ja surullinen asia, kuolemakin kuuluu elämään mutta ei se ole silti koskaan helppoa tai kivaa, samaten myöskään kaveririidat tai murtunut jalka, vaikka puhutaankin eri mitta-asteikoilla.
Kaikki näkee maailman omalla tavallaan ja jollekin voi olla todella surullista ja tärkeää jokin pieni asia joka minusta tai sinusta näyttäisi säälittävältä ja tyhmältä, ”kuinka joku nyt tollaisesta välittää?!”
Joten mä tiedän mitä sisäinen kipu on, itse lasken sen myös henkisenä, mm. ahdistuksena, suruna ja pettymyksenä. Ja on todellakin tieteellinen fakta että kun ihminen itkee (tai on muuten surullinen) vaikuttaa että kaikki muut ympärilläolijat olisivat onnellisia ja iloisempia kuin henkilö itse.
Kaikkea hyvää ja siunausta sun elämääsi, vaikka joskus on surullista niin iloiset asiat kyllä kumoaa surun! :)
Henkinen kipu on illuusio. Vain riittävän älyn saavuttavat lajit pystyvät kokemaan sitä, esimerkiksi ihminen. Samoin kuin onni ja ilo, nekin ovat illuusiota kaikki tyyni. ”Oikeaa” kipua on fyysinen kipu, jos vaikka murtaa jalkansa. Toki kummatkin sattuu, mutta fyysisestä kivusta on ymmärrettävästi mahdoton päästä eroon, toisin kuin henkisestä kivusta.
Tottakai riita frendin kans harmittaa. Mietippä jos ei oliskaan enää sitä frendiä jos ei riita jaksa kiinnostaa? Pretty much more fucked up, ain’t it. Ja kaikki ovat oman elämänsä herroja, kaikkien pitäis pitää huoli omasta elämästään kunnes siihen kykenevät. Itteä ei vois vähempää kiinnostaa loppupeleissä mtä maailman toisella puolella tapahtuu, se vaan sattuu tapahtumaan eikä sille vaan voi mitään. That’s it. Ugh, olen puhunut.