tik tok aika vierii mutta sama päivä pöyrii :I
terve. mä oon 17 vuotias poika joka on viettänyt aikaa yksikseen.
Mä oon ollu jo tosi pitkään yksikseen koska mua on sätitty perheesä ja perheessä ku olin nuorempi mä oon alkanu huomaamaan surun ja agressivisuuden merkkejä yks kerta hakkasin nyrkillä kiekkoa niin et rystyset oli auki mut nykyään mä oon alkanu käymää salilla surun ja vihan takii mua suututtaa miks mua ei hyväksytä tälläsenä. oon 190 pitkä ja suht hoikka, Aattelin et oisko se syy miks mua ei otettu mihinkää messii koska en ollu hullu bodari, mua syrjittii jatkuvasti koulussa, valittii aina viimesenä joukkueisiin läpsittiin tunneillä päähän.. mut en välittäny. Tyylii kerran viikossa oon ihan maassa ja mietin että mikä mussa on.. Kuiteski kaikki sanoo Sä oot supermukava ei sus mikää vikaa oo…
Mua sätti perheessä 2 iso broidii jatkuvsti ei ottanu mukaa syrji ja haukku… mä oikesti pelkään et mulla ei oo elinkelposta tulevaisuutta mistä apua? milloin?? MITEN`???? ;_;
Hei,
hienoa, että kirjoitit tänne!
Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan kaikkea tuota ikävää, mitä kuvaat viestissäsi. Tuntuu niin kurjalta ajatella, että olet joutunut kantamaan kaikki vuodet yksin kiusaamisen aiheuttamaa pahaa oloa ja kysymyksiä sisälläsi. En tiedä, onko kukaan koskaan aiemmin sanonut sinulle tätä, mutta kiusaaminen ei ole sinun syytäsi. Sinä et ole niitä asioita, joita kiusaajat ovat mahdollisesti sinusta sanoneet. Teot lähtevät aina meistä itsestämme ja usein kiusaamisen motiivina on tarve pönkittää omaa asemaa tai purkaa toiseen omia vaikeita tai huonoja tunteita, kuten epävarmuutta.
Millaiset välit sinulla on tänä päivänä veljiisi? Jos he suhtautuvat sinuun nykyisin kypsemmin ja välinne ovat ok, niin mitä ajattelet siitä, että kertoisit heille avoimesti, miten pahalta heidän käytös nuorempana on sinusta tuntunut. Voisiko olla, että he eivät ole edes tajunneet, miten satuttavaa heidän sättiminen ja naljailu on ollut? Joskus helpottaa, kun asiat saa sanottua ääneen ja on lupa sekä tilaa ilmaista surunsa ja harminsa. Menneitä ei voi muuttaa, mutta niitä voi käsitellä ja sitä kanssa tulla jollain tavalla sinuiksi niiden kanssa.
Tärkeää on, että pystyisit ja pystyisimme miettimään, mikä sinua auttaisi juuri NYT. Minusta olisi hyvä, jos uskaltautuisit juttelemaan jollekin aikuiselle ajatuksistasi ja peloista liittyen tulevaisuuteen. Saatko mieleesi ketään sellaista aikuista, joka voisi olla luotettava ja helposti lähestyttävä? Vanhempi, sukulainen..? Entä onko sinulla harrastuksia tai olisitko kiinnostunut aloittamaan jonkun esimerkiksi syksyllä? Harrastuksen kautta voisit tavata uusia ihmisiä, saada onnistuminen kokemuksia ja uutta ajateltavaa.
Jos olet syksyllä aloittamassa/jatkamassa jossain koulussa, niin koulun ammattilaisista esimerkiksi terveydenhoitaja ja kuraattori ovat sellaisia aikuisia, keille voi mennä juttelemaan esimerkiksi yksinäisyydestä, huolista, pahasta olosta, peloista.. Jos kuitenkin nyt kesällä tuntuu, että sinun tarvitsisi päästä jo pian juttelemaan, niin on mahdollista saada apua varaamalla aika omalle terveysasemalle.
Taho, jonka puoleet voit aina kääntyä nimettömänä, on MLL:n nuorille suunnatut kanavat: Lasten ja nuorten puhelin 116 111, chat ja nettikirjepalvelu. Kaikki kanavat ovat luottamuksellisia, puhelimessa numerosi ei näy eikä netissä esim. osoite, josta kirjoitat. Saat puhua mistä haluat ja mihin tahtiin haluat. Yhteyttä voi ottaa useamman kerran. Joskus linjat ovat ruuhkaisia, mutta kannattaa sinnikkäästi yrittää. Siellä voisit ainakin purkaa mieltäsi ja pohtia aikuisen kanssa enemmänkin sitä, mistä apua olisi hyvä ja helpoin hakea.
Jaksa uskoa siihen, että löydät oman polkusi!
On sulla elinkelpoinen tulevaisuus!
Tiiän miltä tuntuu kun toiset ei hyväksy oman erilaisuuden, oli se sitten luonteen, ulkonäön tai tapojen, takia, niin syrjiminen ja sättiminen ja yksin olo on todella kurjaa!
Jos on mahdollisuutta, niin sä voisit yrittää etsiä kavereita esim. Leireiltä ja harrastuksista (mm. Harrastuksissa tapaammonia mukavia ihmisiä joilla on samanlaisia mielenkiinnonkohteita), nuorisotaloilta ja jopa netistä voi löytyä tosi mukavaa juttuseuraa ja jos tutustuu kunnolla niin tapaaminenkin voisi olla kohdallaan.
On tosi hyvä kuitenkin, että sulla on keino, millä voit purkaa aggressiivisuuttasi. Kaikilla pitäis olla joku keino millä saa purettua turhautumista ja surua, ja mistä itse nauttii.
Yksin olemisessa ei ole mitään vikaa jos haluaa olla yksin, mutta yksinäisyys (=ei seuraa, kavereita tms.) jos ei ite halua olla yksin, on tosi inhottavaa kuten varmasti tiedät.
Kannattaa siksi yrittää etsiä vaikka netistä puheseuraa ja noista paikoista mitä äsken mainitsinkin, koska kukaan ei saisi olla tahtomattaan yksin.
Mutta muista aina että sulla on nyt tie vaan ja ainoastaan ylöspäin, kyllä sä siitä nouset, eikä menestys ja tulevaisuus koskaan määritä itseään sillä tavalla, kuinka monta kaveria tai seuralaista sulla on!
Sussa ei todellakaan ole mitään vikaa, joten paljon tsemppiä ja siunausta sinne sekä hyvää kesää! :)