Mä en jaksa enää mun paha olo ja ahdistus pahenee koko ajan! En saa yöllä enää unta yhtään. Mun itseni satuttaminen on pahentunut tosi paljon. Ennen tein sitä aika harvoin mutta nyt lähes joka päivä. Mun ruokahalu on kadonnut kokonaan. Mä oon vaan mun huoneessa yksin ja esitän kavereille viesteissä olevani niin onnellinen ja kuuntelen heidän murheitaan, jotka kuitenkin aiheuttaa mulle pahempaa ja ainavaan pahempaa ahdistusta. Mua satuttaa kauheasti jokainen pikkunenkin vastoinkäyminen. Musta tuntuu että mä aiheutan pettymyksen kaikille. Enkä mä edes tiedä mikä mulla on oon vaan niin epätoivoinen että haluan kuolla, mutta en halua että kukaan tulee surulliseks. Mulla ei oo mitään vaihtoehtoa. Mä tarviin apua, mutta en halua pyytää apua.
Hei,
painiskelet synkkien ajatusten kanssa ja vieläpä yksin. Minusta tarvitsisit mahdollisimman pian aikuisen apua tilanteeseesi, jotta voisitte yhdessä hakea sinulle ammattiapua. Kuulostaa kuitenkin siltä, että paha olo on kestänyt jo pitempään?
Silloin, kun mieli on synkkä ja etenkin pitempään, alkavat negatiiviset ajatukset itsestä ja mahdollisesti ympäristöstäkin vallata ajatuksia. Saattaa kokea syyllisyyttä, huonommuutta, toivottomuutta… Ne ovat kuitenkin synkän mielen aiheuttamaa vääristymää. Ikään kuin itseään ja elämää katsoisi harmaiden lasien läpi. On vaikea nähdä valoa ja värejä, joita synkkien lasien takana oikeasti on. Eli et todellakaan ole tuottanut tai tuottamassa pettymystä kenellekään! Se, että sinulla on paha olo, ei ole sinun syytäsi. Et sinä ole valinnut niitä tunteita, joita koet. Siksi avun hakemisessa ei ole mitään hävettävää eikä se ole heikkoutta. Päinvastoin – avun hakeminen on vahvuutta! Se, että tiedostaa voivansa huonosti ja tarvitsevansa apua on ensimmäinen askel kohti parempaa vointia. Auttavia tahoja on olemassa siksi, että ihmisiä voidaan auttaa. Et ole ainut nuori, joka on kokenut olevansa pohjalla, mutta avun kautta moni on päässyt sieltä ylös. Tälläkin palstalla on upeita selviytymistarinoita! Sinulla on koko elämä edessäsi ja uskoisin, että tulisit kiittämään itseäsi siitä, että rohkenit hakea apua.
Millaisia aikuisia sinun lähelläsi on? Vanhemmat, sukulaiset, muut lähiaikuiset? Olisiko heistä kukaan sellainen, ketä voisit lähestyä ja jolle kertoa joko kasvotusten tai viestillä/kirjeellä pahasta olostasi? Voit valita, miten paljon kerrot alkuun. Voit aloittaa vaikka sanomalla, että sinulla on asia, josta on vaikea puhua, mutta haluaisit kuitenkin puhua siitä… Sinun ei tarvitse osata sanoa, mikä sinulla on. Ainoastaan, että sinulla on tosi paha olla, ollut jo ”x” aikaa ja pelkäät/tarvitset apua. Mikä ikinä on sinulle luontevin tapa tuoda olosi esille, itse tiedät parhaiten.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111, joka on auki joka ilta nyt kesäajan klo 17-20. Chat päivystää kesällä ma-ti klo 17-20. Molemmissa palveluissa voit puhua/jutella luotettavan aikuisen kanssa nimettömänä. Puhelin on sinulle maksuton eikä numerosi näy. Jos sinusta vielä tuntuu vaikealta ottaa asioita puheeksi lähellä olevan aikuisen kanssa, niin kannustan sinua soittamaan tai chattaamaan meille!
