Moi!
Olen 16v tyttö, joka käy lukiota. Mun opettaja alkoi huolestua viime syksynä voinnistani ja kävi ilmi, että poden masennusta. Mitään lääkärin diaknoosia asiasta ei ole, mut kaikki oireet ja mun ajatukset oli tarpeeks selkeitä masennukseen.
Mä olen nyt yli vuoden ollut masentunut, eikä mun perhe tajua kuinka huonosti voin. Perheestä ei siis ole mitään apua.
Olen hukuttanut masentuneisuuteni työn ja harrastuksien alle, joten on ihan luonnollista, että näytän iltaisin todella väsyneeltä.[osa tekstistä poistettu]
Yritin hankkia apua opettajani tuella koulukuraattorilta ja terveydenhoitajalta, mutta kunpikaan ei halunnut auttaa minua. Opettajani on todella huolissani minusta, ja on kannustanut minua hakemaan apua.
Mitä minun pitäisi tehdä, kun perheeni eivät tiedä masennuksestani, ja tiedän, että he eivät sitä hyväksyisi. Tällä hetkellä olo on todella huono.
Hei ”Ronski23”,
onpa kurja kuulla, ettet ole saanut apua, vaikka olet sitä yrittänyt hakea. Koulukuraattorin ja terveydenhoitajan pitäisi auttaa sinua, koska ovat koulussa juuri oppilaita varten. Voisitko uudelleen opettajan tuella hakeutua heidän puheilleen ja pyytää apua?
Itsensä satuttaminen on aina vakava asia ja loppujen lopuksi siitä tulee usein vain kurjempi mieli. Toivon, ettet enää tee sellaista itsellesi. Kannustan sinua kertomaan (uudelleen) kaikesta avoimesti koulusi ammattilaiselle, jotta he ymmärtäisivät, että sinä todella tarvitset tukea ja apua.
Vaikka perheellesi olisi vaikea pala kuulla huonosta voinnistasi, niin uskon, että he kuitenkin toivovat sinun saavan apua pahaan oloosi. Ehkä opettajasi voisi olla yhteydessä vanhempiisi?
Voit halutessasi soittaa myös Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 (puhelu on maksuton), jossa saat puhua nimettömänä aikuisen kanssa. Puhelin päivystää arkisin klo 14-17 ja viikonloppuisin klo 17-20. Tai voit kirjoittaa Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun, josta saat aikuisen vastauksen.
Paljon tsemppiä avun hakemiseen ja rauhaisaa joulunaikaa!
