Kun olin 9 jouduin seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Sillon pidin itseäni tosi ällöttävänä, koska se henkilö joka teki mulle tämän oli oma veli. Yritin kovasti unohtaa sen, koska uskoin ettei mulla ollut mitään hyvää syytä olla ahdistunut tai surullinen. Aloin pikkuhiljaa unohtamaan, mitä oli tapahtunut. En ehtinyt ihan kokonaan unohtaa, enkä usko, että tulen ikinä unohtamaankaan.
Mutta joo, aloin unohtamaan asioita tapahtuneesta. Noin vuosi sitten ne kaikki inhottavat muistot kuitenkin vain tuli takaisin mieleen ja näin sen kaiken mun silmien edessä ja muistin jopa joitain asioita mitä olimme jutelleet ennen sitä paskinta osaa. Joka päivä tuntuu siltä, että alan vain muistamaan enemmän ja enemmän.
Oon nyt 15 ja oon tajunnut että mä olen traumatisoitunut. Oon miettinyt tosi paljon apuun hakeutumista, mutten tiedä miten sen tekisin. Joskus mun piti mennä perheneuvolaan juttelemaan asioista, mutta mun mieli muuttui tosi useasti ja äiti ehkä jopa vähän suuttui kun en osannut sanoa haluanko sinne vai en. Kaikki mun kaverit joille oon tästä kertonut vaan sanoo mulle et kerro poliisille, mutta kun en ole edes varma että raiskattiinko mut enkä todellakaan tahdo olla tekemisissä veljen kanssa enkä halua että perhe saa tietää.
Auttakaa minua, viisaat ja oppineet. (Laitoin tän tänne koska siinä kirje jutussa varmaankin vieläkin ruuhkaa)
Hei,
Kiitos viestistäsi! Olet joutunut kokemaan kamalan ja traumaattisen asian, mutta olen todella iloinen, että päätit kirjoittaa tänne. Seksuaalinen hyväksikäyttö on sellainen asia, joka ei ole uhrin vika ja uhrin on hyvä aina saada apua itselleen.
Minusta on todella hienoa, että olet miettinyt avun hakemista. Ymmärrän hyvin, että sinusta on aikaisemmin saattanut tuntua epävarmalta tuo perheneuvolaan meneminen. Tuollaisesta tapahtumasta puhuminen ei varmastikaan ole helppoa, mutta ammattilaiselle puhuminen kuitenkin ehdottomasti kannattaa. Olet ottanut jo ison askeleen eteenpäin, kun kirjoitit tänne.
Kaverisi ovat neuvoneet sinua ihan oikein. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä olisi tärkeää aina ilmoittaa poliisille. Ymmärrän kuitenkin, että poliisille ilmoittaminen voi tuntua vaikealta. Tärkeää kuitenkin on, että saat itsellesi keskusteluapua, jotta pääset käsittelemään tapahtuneen aiheuttamia tunteita ja ajatuksia.
Voit lähteä hakemaan apua esimerkiksi koulusi kuraattorilta tai terveydenhoitajalta. He ovat työssään tottuneet kohtaamaan monenlaisia asioita ja osaavat auttaa sinua tässäkin eteenpäin.
Voit soittaa myös Rikosuhripäivystyksen numeroon: https://www.riku.fi/palvelut/rikosuhripaivystys-116-006/ Numero on ilmainen ja sinne voi soittaa myös nimettömänä.
Meillä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme voit jutella nimettömästi ihan mitä aiheesta tahansa.
Olet tärkeä ja arvokas!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
