olen 13 vuotias tyttö. en meikkaa, ”ole pissis”, tai ole faces.. teen kauheasti mokia ja olo on välistä aika nolo. mun kaveri on aina minua parempi ja minä jään aina varjoon. kaikki kaverini (siis neljä kamua)tuntuu pitävän minusta vähiten. ne ei halua olla mun kanssa ja kun kysyn haluaako ne vaikka tulla meille, ne sanoo ”MITÄS ME MUKA EES TEHTÄS?” haluaisin olla yhteydessä mukaviin kavereihin jotka haluais olla mun kanssa.en ole faces, sillä nämä mun kaverini aikoo ehkä mennä sinne,ja jos mäkin menisin ne luulis että vain matkisin ja se tuskin on kauhean hyvä,kun seuraan muutenkin niiden esimerkkiä. tahtoisin olla kiinnostava, haluaisin olla erillainen. neuvoja?
Moikkelis!
Niin… ulkopuoliseks jää aika monet, useampi ku tulis ajatelleeks… Mutta se ei tarkota että niis ihmisis ois mitää vikaa, usein ne on vaan ihan väärässä seurassa. Sunkin tilanne kuulostaa siltä. Joskus pitää vaan olla rohkea ja hankkiutua mukavampien ihmisten luo. Alotat vaan ihan rauhassa vaikka muille luokkalaisille juttelemaan. Kunhan muistat olla rauhallinen, mukava, kohtelias ja OMA ITSESI, niin kaiken pitäisi mennä ihan hyvin. ”Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.” Mutta jos menee mynkään, niin älä paina päätä alas (: Sanot ettet ole ”pissis” tai meikkaa… Älä alakaan semmoseks, se on surullinen ilmiö. Mua on kiusattu ja oli tosi ulkopuolinen fiilis tosi pitkään. Mulla oli sillon koulussa yks ”kaveri” , joka oli mulle ilkee ja puhu pahaa selän takana. Jos meille tuli riita siitä, ni koulusysteemin mukasesti sovittiin ja jatkettiin samaa rataa. (Se tyttö oli aikasemmin ollut vielä ihan mukava, mut se oli muuttunu.) Sitten kasiluokalla yks päivä, mä näin ja kuulin kun se puhu must pahaa. Sillon mulla vaan jotenki napsahti nupissa ja mä kävin sen kimppuu.. Ei sinänsä mitään kovin vakavaa, pientä käsirysyä vaan. Noh, tätä tapaustahan lähettiin selvittämään oikein urakalla. Mutta mä olin tajunnu, ettei mulle tee hyvää sen ihmisen seura, ja siks pidin pintani sitä ja opettajii vastaan. Tuona aikana aloin puhua enemmän mun luokkalaisille, joista se mun ”kaveri” oli aiemmin eristäny mut. (et tuskin tunsin..) Ja niinhän siinä kävi, että kun samalla mun elämänasenteesta tuli parempi, niin kavereita tuli. Nykyään liikuskelen hauskojen, omalaatuisten ja mukavien ihmisten kanssa. Ne on luotettavii ja oikeita ystävii, mutta ei koulun suosituimpia. (vaikkei syrjityimpiäkään.) Joskus mä jaksoin välittää mitä musta ajatellaan, mutta en enää. Okei- käytän vähän meikkiä mut se on mua itteäni varten. Eikä mul myöskää oo tarvetta herättää erityisesti huomiotakaan. Oon nyt ysillä, ja elämä hymyilee. Luota ittees, ole ylpee minuudestas pikku sotilas (: Ja yks ajatus mikä aina on auttanu mua jaksamaan on se, että asiat kääntyy vielä paremmin, ja yhen päivän ahdistus ei tule jatkumaan ikuisesti. ”Kyl tää täst menee ohi.”
No mun mielestä sun nyt ensin pitäisi hankkia uusia ja parempia ystäviä/kavereita ittelles :) Kuule jos sä haluut tehä sen facen niin tee se ennen niitä, niin eivätpä voi syyttää matkimisesta. Jos sä itse et halua seurata niiden kavereidesi esimerkkiä niin älä. Oo oma ittes niin sillon oot kiinnostavampi ihminen, ainakin mun mielestä asia on niin. Pukeudu niin, ku itte tykkäät, keksi joku uusi harrastus mitä ne ei harrasta ja hommaa sieltä kavereita lisää ja uusia :)
