Hei, haluan vain purkaa jotain ajatuksiani tänne. Toivottavasti ylläpito ei poista tätä esim, sellaisen syyn takia, kuten että tämä olisi selvästi aikuisen tukea tarvitseva, yms.
Olen nuori ja päätin kirjoittaa, koska muuta ei ole. En halua ilmoittaa ikääni tai sukupuolta, koska se luo liikaa mielikuvia. Vanhempien kanssa juttelu taas ei auta, koska aina keskustelu äityy riidaksi ja vanhempani eivät ymmärrä. Liian monta kertaa olen huutanut itseni äänettömäksi ja luonut häslinkiä.
Viime viikolla riita oli sellainen, mikä alkoi kun yritin kuristaa pikkuveljeäni pienemmän riidan vuoksi (, sekä tunnen edelleen syvää vihaa tätä kohtaan). No, äitini riuhtaisi minut hiuksista pois ja tönien, sekä potkien ajoi muualle. Pikkuveli ja ukko (ukko=isä) menivät yläkertaan olevinaan… tai no, en edes muista tätä vaihetta. Kumminkin riita jatkui niin, että yritin lähteä ulos pakokauhuisena, mutta äiti/ukko repi minut maahan ovelta ja olivat niin vihaisia kun voi olla. Menin saunaan, koska halusin rauhoittua. Äiti sitten kiristi tulemaan sieltä ja lähdin suosiolla, koska he olisivat todennäköisesti riuhtoneet minut sieltäkin. [osa tekstistä poistettu] Anyway, äiti yritti pakolla puhua asioita halki ja pinoon, että olisi saanut lähteä nukkumaan. Nooooo…. en jaksa kirjoittaa tästä enempää, koska se ahdista/väsyttää.
Tänään on sisko kylässä ja olen pysynyt koko päivän huoneessani syöden keksejä, koska muuta ruokaa ei ole. Masenti koulun jälkeen, kun koulussa ihan tavalliset ihmiset toitottavat ”masennustaan” ja antavat tekosyiksi tunnilta poissa ololle jotain paniikkihäiriöitä, jotka on todettu nettitesteillä. Vitut, jos tuo on syy niin… ei huvittaisi mennä kouluun aivan miljoonasta syystä ja joka tunti [osa tekstistä poistettu] ahdistaa ja tuntee olevansa niin ruma ja hapen tuhlaaja. En halua olla siskoni kanssa, koska hän on vanhempieni silmissä parempi ja onnistunut, kun minä taas olen jotain kaduttavaa ja häpeällistä. Stressaan, että siskoni haukkuu minua mielessään ja ajattelee minua kuvottavana.
En jaksa. Jos kertoisin kaikkea, siitä tulisi kirja. Anteeksi kauheasti. Todella.
Hei,
en toki poista viestiäsi kokonaan, mutta olet oikeassa siinä, että viestisi herättää huolen sinusta. Kuulostaa siltä, että teillä on ollut tosi ikävä ja raju riitatilanne kotona. Sisarussuhteet voivat olla suuria tunteita herättäviä – myös raivon ja vihan tunteita. Jokaisella on kuitenkin oikeus olla kotonaan turvassa väkivallalta. Tämä koskee sekä sinua että veljeäsi.
Kuten sanoin, kirjoittamistasi asioista herää huoli. Ja kyllä – minusta sinun olisi hyvä jutella jollekin aikuiselle masentuneesta mielialasta, pahoista ajatuksista itseäsi kohtaan ja myös kotitilanteesta, jos siellä on kovin riitaisaa jatkuvasti. En tiedä mitä itse ajattelet siitä, että juttelisit jollekin aikuiselle? Vanhempasi selvästi ovat ainakin kuulleet ja nähneet sinun pahan olosi, joten voisitko kääntyä heidän puoleensa? Entä voisitko mennä koulusi terkkarin juttusille ja kertoa näistä synkistä ajatuksistasi? Se, että ajattelet noin tuhoisasti itsestäsi on asia, johon tarvitset ja ansaitset saada apua ja tukea. Ei sinun tarvitse yksin selvitä eikä paha olo ole sinun syytäsi.
Toivon niin paljon, että soisit itsellesi mahdollisuuden alkaa voida paremmin. Avun hakemisessa ei voi hävitä mitään. Sen sijaan lopullisissa ratkaisuissa, joista viestissäsi puhut, voi hävitä kaiken. Joten miksipä ei kokeilisi ensin muita mahdollisuuksia? Jos mielessäsi ajattelet, että ”mitä väliä” tai ettet olisi avun arvoinen, niin se ei ole totta. Usko pois, olet KAIKEN hyvän ja avun arvoinen omana itsenäsi. Siskosi tai kukaan muu ei ole sinua parempi ihminen eikä tärkeämpi. Voisiko olla, että siskosi sinun haukkumisen sijaan miettiikin mielessään, että onkohan sinulla kaikki hyvin?
Täällä Nuortennetin keskustelupalstallakin moni nuori kertoo siitä, kuinka on selvinnyt synkistä ajoista sen avulla, että on lopulta uskaltanut kertoa pahasta olosta ja ottaa apua vastaan. Muista, että voit myös soittaa nimettömänä, luottamuksella ja ilmaiseksi Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Numerosi ei näy vastaajalle eikä puhelusta tule merkintää puhelinlaskuusi. Siellä ei tarvitse kertoa mitään, mitä et halua, mutta saa puhua kaikesta, mistä haluaa.
Halauksia ja toivoa sinulle lähetän!
Moikka!
Kirjoittelen tätä tekstiä ketjun aloittajan viestin perusteella, mutta myös ylläpidon tekstin perusteella. Olen itse samassa tilanteessa kuin mitä sinä olet. Ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Mutta tiedätkö, että kaikesta voi selvitä. Kaikesta siitä pahasta olosta on mahdollista päästä eroon. Siihen on olemassa myös hyviäkin keinoja, niitä ei itse vain aina näe kun on paha olla. Joillekkin liikunta auttaa purkamaan pahaa oloa, toisille se voi olla musiikki tai piirtäminen. Itselleni se on ollut kirjoittaminen ja musiikki. Osasit kirjoittaa tälle keskustelupalstallekkin niin hyvän tekstin, joten kannattaisiko kokeilla kirjoittaa vaikka päiväkirjaa? Siis jos et vielä kirjoita.
Olet kaunis ja arvokas ihminen! Sinusta välitetään, vaikket aina tunnekkaan niin. Minä välitän sinusta, vaikket tunnekkaan minua ja uskon että perheesikin välittää sinusta, miksi äitisi olisi muuten yrittänyt puhua kanssasi asioista?
Nyt olisi mielestäni todella tärkeää, että joku aikuinen saisi tietää olostasi ja ajatuksistasi. Tiedän, että kertominen on hyvin vaikeaa, mutta siinä on mahdollista onnistua. Minäkin onnistuin siinä, joten olen aivan varma, että sinussakin on sitä voimaa ja rohkeutta siihen. Jos äänen kertominen on vaikeaa, voisit kirjoittaa vaikka kirjeen samalla ajatuksella, millä kirjoitit tähän keskusteluun. Jos kirjeen antaminen tälle henkilölle on ylitsepääsemöttän vaikeaa senhän voisi ”unohtaa” vaikka sellaiselle paikalle, josta tämä henkilö sen löytäisi? Tämä keino on lähes takuu varmasti toimiva! Olen kokeillut, joten tiedän, mistä puhun. Tämä henkilöhän voisi olla jokin sellainen ihminen/aikuinen johon luotat. Olisiko äitisi tai isäsi tällainen ihminen? Myös koulussasi on aikuisia jolle voit puhua asioistasi tai näyttää tämän kirjeen.
Sinulla on merkitystä! Ansaitset voida hyvin ja sinulla on oikeus saada apua. Vaikka tuntuisi, että joka ikinen seinä ympärilläsi sortuisi ja umpikujasta ei näy ulospääsyä, niin muista että elämä kantaa. Vielä joskus pystyt varmasti nauttimaan elämästäsi täysillä ja miettimään: ”Hei minähän selvisin siitä voittajana!”. Olet todellinen selviytyjä ja taistelija. Uskon sinuun ja mahdollisuuksiisi täysin. Toivon, että vastaukseni saisi kasvoillesi pienen hymyn edes hetkeksi.
Tsemppiä ja voimia sinulle!
Halusin tulla kirjoittamaan kuulumisiani. Kiitos, että joku vastasi tähän. Välillä oli taas parempia päiviä, mutta taas [osa tekstistä poistettu] koska terkkarin tarkastuksessa vaa’alla käyminen ahdisti. Tänään olen taas riidellyt äitini kanssa ja äsken hän tuli huoneeseeni itkien pyytämään anteeksi. No, mitä minä tein? Heittäydyin aivan kauhean töykeäksi ja hän alkoi moittimaan, kuinka ymmärtämätön lapsi olen. Tuli kauhea omatunnon tuska ja mietin, olisiko kannattavaa lähteä ”lenkille”. [osa tekstistä poistettu]
Hei,
todella surullista kuulla, että voit noin huonosti. Kuvailemasi ajatukset ovat tosi huolestuttavia. Varmaan pahan olosi vuoksi olit töykeä myös äidillesi, joka tuli pyytämään anteeksi. Et ehkä halunnut olla, mutta et pystynyt ahdistukseltasi parempaan? Älä ole siis siksi vihainen itsellesi. Mutta äitisi todella välittää sinusta ja hänellä oli selvästi paha mieli siitä, että olitte riidelleet. Vihaisena ja riidellessä tulee sanottua asioita, joita ei tarkoita ja joita myöhemmin katuu. Niin kävi sinullekin, joten varmaan äidillesikin.
Minusta sinä tarvitsisit nyt pikimmiten apua oloosi. Mitä ajattelet ajatuksistasi kertomisesta vanhemmillesi tai koulussa kuraattorille tai terveydenhoitajalle? Tai kenelle voisit kertoa? Puhua tai kirjoittaa? Nyt olisi äärimmäisen tärkeää, että joku aikuinen siellä lähelläsi saisi tietää, miten huonosti voit. Tekisitkö sen? Lupaisitko?
Anteeksi tuosta viestistä. Olin sitä kirjoittaessa todella masentunut ja tuosta tekstistä saa vain esille huonon olon. Olen jo hankkinut apua ja kiitos tuestanne, mikä on auttanut.