vihaan itteeni aivan vitusti suomeksi sanottuna. mul on ihan liikaa face fat, mul jalat näyttää läskiltä ja mun vatsa on ihan hirvee. mua ällöttää kattoo peiliin tai käydä suihkussa, aina ku nään itteni ajattelen et hyi helvetti. ja viime aikoina se on vaikuttanut vähän kaikkeen ihan hirveesti.. oon pienestä asti vertaillu itteeni muihin. muistan tosi selvästi eskarista ku katoin niitä tyttöjä joilla oli enemmän kavereita kuin mulla ja vedin mun vatsan sisään koska aattelin et se on koska se on mua nätimpi, hienosti menee 6v minulla jo. mut nyt se on pahempi viel. vertailen itteeni kavereihin, toisiin somessa ja joskus julkkiksiin myös. kaikilla vaa tuntuu olevan nii täydellinen keho ja täydellinen naama ja kaikki ja sit on vaan mä. oon ällöttävä. se on alkanu vaikuttaa mun syömiseen ja etin koko ajan jotain work out juttuja netistä, teen niitä koko ajan ja aion alottaa meikin käyttämisen ku oon nii vitun epävarma. ja oikeesti, mulle kerrotiin että oon kaikkien meidän luokan poikien mielestä ainaki ihan rumilus. ihanaa. mä en oikeest tiiä mitä tehä ku ei oo ketään kelle puhua, ku en haluu huolestuttaa mun vanhempia tai kavereita. sitä paitsi mitä vittua ne tekis vaikka en oiskaan okei ?
Hei!
Kiitos viestistäsi. Nostitkin esiin tärkeän aiheen. Näistä asioista on tosi tärkeää puhua ja voi olla, että saat tätä kautta vertaistukea, sillä luulen, ettet ole ainoa, joka painii ulkonäköpaineiden vuoksi.
On tosi surullista, että netissä ja somessa suurin osa postaa itsestään vain onnistuneita kuvia tai sellaisia, joissa on käytetty jotain filtteriä. Vaikka tiedämme, että he näyttävät luonnossa ihan toisenlaisilta, niin silti tämä valtava kuvatulva ei voi olla vaikuttamatta siihen, mikä koetaan ihmisissä tärkeäksi ja millaiset ihmiset kauniiksi.
On tosi surullista, että se aiheuttaa vertailua. Kun entisaikaan kauneimpana naisena pidettiin sitä kylän kauneinta (joka oli ihan tavallinen ihminen eikä mikään muokattu kuva), niin nykyään meitä pommitetaan sadoilla ja tuhansilla ihannekuvilla päivittäin ja iso osa niistä kuvista on teknisesti paranneltuja. Ei siis ihme, että ulkonäkö on nykyään niin paljon ihmisten mielissä, kun ihmisten kasvo- ja vartalokuvia tulvii kaikista kanavista aivan solkenaan.
Pyytäisin sinua kuitenkin vaihtamaan kuvakulman pois itsestä ja kääntämään sen esimerkiksi perheeseesi, ystäviisi ja muihin lähellä oleviin ihmisiin. Mieti, mistä asioista heissä tykkäät. Mitkä ovat äitisi parhaat puolet? Entä miksi viihdyt tiettyjen kavereittesi tai luokkalaistesi seurassa? Mikä tekee jostain opettajasta hyvän tai jostain aikuisesta kivan? Arvostatko näitä ihmisiä heidän ulkonäkönsä vuoksi vai onko heissä muita ominaisuuksia, minkä vuoksi näiden ihmisten seurassa on turvallista, luontevaa tai muuten mukavaa olla?
Sitten jos siirrät katseesi itseesi, niin mitä luulet: mitä hyviä ominaisuuksia perheesi sinussa näkee? Entä miten ystäväsi sinua kuvailisivat? Miksi arvelet, että he viihtyvät seurassasi? Jos sinulla on pienempiä sisaruksia tai serkkuja, miksi he pitävät sinusta?
Ja lopuksi: liittyikö joku aiemmista vastauksista ulkonäköön? Pidätkö jostain aikuisesta, koska hän on kaunis? Tai vietätkö ystäväsi kanssa aikaa, koska hän on viehättävä?
Ymmärrän tuskasi, mutta ulkonäköpaineista on mahdollista päästä eroon – joskin se voi vaatia harjoitusta ja tietoista ajatustapojen muuttamista. Olisitko valmis yrittämään? Paineet ulkonäöstä voivat viedä tosi paljon aikaa ja energiaa, joten toivon että jossain vaiheessa huomaisit, ettet enää ajattele asiaa enää niin paljon. Muutos voi olla hidasta, mutta yritä huomata myös pienet edistymiset.
Ja toisaalta, myös ikä tekee tehtävänsä: opit ja huomaat, mitä kaikkea osaat ja mitä hyviä puolia sinussa on ja opit luottamaan enemmän siihen, millainen olet sen sijaan, että murehdit sitä, miltä näytät.
Voit vaikka aloittaa siitä, että juttelet asiasta kavereittesi kanssa. Uskon, että kaikilla heillä on samankaltaisia ajatuksia. Voisitte vaikka päättää, että huomioisitte toisissanne ihan muita kuin ulkonäöllisiä asioita eli kehutte ja kiitätte kivoista teoista ja tarkoituksellisesti vähennätte ulkonäöstä puhumista tai varsinkin toisten ulkonäön kommentointia, jos sellaiseen on tapana lipsahtaa.
Ymmärrän, että aihe voi olla arka, mutta kannattaa ehdottomasti ottaa se puheeksi läheisten ihmisten kanssa. Jos ei puhumalla omista ajatuksista, niin kommentoimalla asiaa yleisellä tasolla. Vanhemmilta voi kysyä, onko heillä ollut nuorena tai aikuisena ulkonäköpaineita? Kavereille voi joskus sanoa, että olispa kiva nähdä somessa tavallisen näköisiä ihmisiä. Tai jutella siitä, ketkä julkkikset julkaisevat myös meikittömiä kuvia. Somessa voi miettiä, millaisia tilejä seuraa: niitä, joista tulee paha mieli vai sellaisia, jotka ilahduttavat. Tämäkin on hyvä puheenaihe kavereiden kanssa.
On kurjaa, että ulkonäön merkitys on kasvanut niin valtavan suureksi, mutta jokainen meistä voi tehdä osansa ja puhua myös ihmisten muista ominaisuuksista ja jättää ulkonäön kommentoinnin kokonaan pois. Jos haluat jutella asiasta lisää, niin olemme täällä linjojen päässä joka päivä! Puheluihin vastataan arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Chat on auki joka ilta klo 17-20. Kaikki yhteydenotot ovat anonyymejä ja maksuttomia.
Paljon tsemppiä sinulle, lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi,
Meen suoraan asiaan. Eli mulla on myös ulkonäköpaineita jo n. 2v. Ja se on alkanut siitä kun vaihdoin koulua ja en saanut kavereita. Ja aloin heti miettiä, että se johtuu mun pömppö mahasta ja naamasta sillä musta puhuttiin pahaa mun ulkonäön takia eskarissa ja 1-2lk. Mutta niin siis aloin jättämään aamiaisen, ja iltaruoan väliin viikon ajaksi ja katsoin laihdunko (joka ei ole todellakaan hyvä idea en tiedä mitä ajattelin 4-5lk) ja kun menin puntarille huomasin laihtuneeni ja olin iloinen. Mutta koska pidän ruoasta se paasto loppui siihen ja aloin syömään normaalisti (joka oli hyvä päätös) ja huomasin, että ulkonäköpaineet alkoi taas kasvaa kiitos somen. Olen nyt tuskaillut niiden kanssa pitkään olen oppinut sietämään kehoani mutta silti välillä treenaan (vatsat, punnerrukset…) koska olen tuntenut aina etten kuulu sellaiseen muottiin (ulkonäöllisesti) kun kuuluisi. En ole asiasta kellekään puhunut sillä en ole kokenut että pitäisi. mutta oon oppinut että A. En ole yksin asian kanssa. B. paastot sun muut ei ole terveellisiä kasvavalle nuorelle. Kiitti jos jaksoit lukea❤️ja tsemppiä palllljonnnn❤️❤️
Sama tunne😞
Ja lisään vielä, että ulkonäköpaineista puhutaan ihan liian vähän koulussa ja muualla