Siirry sisältöön

Uskaltaisinko vihdoin puhua jollekulle johon luotan

Niinpäniin

Joo tota oon nyt viimeiset kolme vuotta ollut masennuksen ympärillä mutta nyt se on vain pahentunut kun olen jäänyt yksin koulussa. (Oon siis 14 ja ekoja oireita tuli kun olin kymmenen) Kävin kuraattorilla viime vuonna mutta jätin kesken koska tuntuu että on turhaa tuhlata sen ja muiden aikaa kun en kuitenkaan aijo puhua ongelmistani koska en tahdo että vanhemmat tietää yhtään mitään mun itsemurha yrityksistä ajatuksista ja itsetuhoisuudesta. Nyt oon muutaman kerran työstänyt asiaa Lauran kanssa (nimi muutettu) joka on siis koulunuorisotyöntekijä ja samalla joku motivaatio ohjaaja. Nii ollaan muutaman kerran juteltu ku se on huomannut koulussa että mulla on paha olla ja että en oo ok. Oon sanonut suoraan että en jaksa tehdä mitään koulun tai muun eteen koska kaikki aika menee oikean mielialan piilotteluun koska oon niin lukossa etten voi sanoa asioita kenellekään. Koulu on lähtenyt laskuun en jaksa nousta ylös sängystä eikä mulla ole enää voimavaroja jäljellä. Tahtoisin jo niin kovasti puhua ja tuntuu että voin luottaa Lauraan ja voisin kertoa mutta kun on niin pitkään pitänyt kulisseja pystyssä niin en tiiä miten saisin otettua asian esille ja olematta miettimättä huonoja seurauksia. Enkä tiiä miten saisin alotettua keskustelun Lauran kanssa niin että voisin puhua rauhassa niin että ollaan vain kahdestaan. Miten pyydän jutteluapua häneltä? Olen miettinyt että jos antaisin yhden sivun jossa selitän tunteitani hieman senuroidusti päiväkirjalleni mutta silti rehellisesti että auttaisiko se jos en pysty puhumaankaan. Olen aina kirjoittanut tunteeni mutta piilottanut ne kirjoitukset. Jos en voi sanoa ääneen niin entä jos antaisin toisen lukemalla sanojani käsittää mitä oikeasti koen? No joo jos sais jotain neuvoa enneku motivaationpuute ja ahdistus ottaa vallan.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Olen tosi pahoillani, että olet kärsinyt masennuksesta jo useamman vuoden ja olosi on nyt viime aikoina entisestään huonontunut jopa niin, että olet yrittänyt lopettaa elämäsi. Olen niin pahoillani, että pahaa oloasi ei ole huomattu, vaan olet joutunut olemaan sen kanssa aivan yksin.

Mutta on tosi ihanaa, että olet nyt löytänyt luottoaikuisen, jonka kanssa sinun on turvallista olla ja jolle mietit kertovasi mielialastasi. On tärkeää, että saisit apua ja alkaisit voimaan paremmin. Kuulostaa siltä, että voimasi alkavat olla jo tosi lopussa eli on tosi tärkeää, että otat nyt tuon rohkean askeleen ja kerrot jollekin rehellisesti, kuinka voit.

On tosi hyvä idea näyttää tuolle ”Lauralle” tekstejäsi! Monelle kirjoittaminen tunteista on helpompaa, ainakin aluksi. Harjoitus auttaa tässäkin eli kun pääset puhumaan asioista niiden omilla nimillä, niin puhuminen helpottuu kerta kerralta. Ja kun olostaan puhuu yhdelle ihmiselle, niin samasta asiasta puhuminen jollekin toiselle ihmiselle on myöskin helpompaa.

Tuo päiväkirjan näyttäminen on erittäin hyvä idea! Tee ihmeessä niin! Vastaisuuden varalle vinkki, että toinen tapa on kertoa ajatuksista ja tunteista viestillä. Joko voi kirjoittaa ihan ilman pidäkkeitä sellaista ajatuksen virtaa ja sanoa sitten, että tällaista tuli nyt tulos – tai sitten voi kirjoittaa harkitun viestin ja kertoa, miten on viime aikoina voinut tai millaisia ajatuksia, tunteita ja pelkoja on ollut. Kaikenlaiset tunteet ja hankaluudet ovat tässä elämässä inhimillisiä ja vaikka niistä puhuminen ensimmäistä kertaa on monesti vaikeaa, niin se helpottuu kyllä ja ammattilaisille nämä asiat ovat kuitenkin tuttuja ja arkipäiväisiä. He kyllä tietävät, miten toimia.

Olet aivan oikealla tiellä – on tärkeää pitää itsestään hyvää huolta ja hakea apua silloin, kun apua tarvitsee. Kukaan meistä ei pärjää täällä yksin, vaan jokainen meistä tarvitsee vähän väliä toisten ihmisten apua. Ja yleensä ihmiset kyllä auttavat, kun heiltä sitä pyytää. Myös vanhempasi haluavat ihan varmasti olla apunasi ja tukenasi, jos annat heille siihen mahdollisuuden.

Ja jos haluat harjoitella asiasta puhumista tai kaipaat joskus seuraa tai tukea, niin täällä me olemme! Vastaamme numerossa 116 111 arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Chatissa tavoitat meidät joka ilta klo 17-20. Näiden lisäksi täällä Nuortennetissä on myös nettikirjepalvelu, jossa voit kirjoittaa meille kirjeen mihin vuorokauden aikaan tahansa. Muista, että vaikka nyt on ollut hankalaa, niin tulet kyllä voimaan paremmin, kunhan saat apua!

Halauksin ja auringonsäteitä toivottaen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Uskaltaisinko vihdoin puhua jollekulle johon luotan

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top