Kaipaisin kipeästi vastauksia muutamaan ongelmaani, mahdollisimman piankin vielä.
Eli olen sairastanut masennusta (lääkäri todennut) ja kävin terapiassa ja psykiatrisella osastolla juttelemassa. Tästä on siis jo reilu puoli vuotta, kun viimeksi kävin.
Mun elämä muuttui ihan yllättäen kun vaihoin koulua. [osa tekstistä poistettu] jäi pois, unettomuus alkoi hävitä ja kaikin puolin tuli helpompi olo. Olen ollut tyytyväinen elämääni, ja itseeni jo sen puoli vuotta, ja en ole edes ajatellut että haluaisin satuttaa itseäni. Olen ollut suoraan sanottuna jopa onnellinen tilanteeseeni. Voin jopa ylpeänä sanoa etten ole [osa tekstistä poistettu] tai muuten satuttanut itseäni lähes kuuteen kuukauteen.
Mutta siitä pääsenkin siihen ongelmaani… Mulla on nyt tässä kuussa ruvennut tulemaan sellainen pakottava tarve, tai enemmänkin paine [osa tekstistä poistettu] En siis halua sitä, vaan jokin ikäänkuin painostaa siihen. Outoa Se on koska en löydä oikein mitään syytä tälle ilmiölle, enkä halua uskoa että Se masennus alkaisi ns. ”uusia itseään”. Olen vielä kyennyt kamppailemaan painetta vastaan, muutamaa [osa tekstistä poistettu] lukuunottamatta. Nyt alan olla jo aivan poikki, ja ote alkaa lipsumaan. En tiedä mitä tehdä, mutta en halua sanoa vanhemmilleni mitään, sillä tiedän että he vain stressaantuisivat ja harmistuisivat ja rupeaisivat keskittämään kaiken ylimääräisen energiansa minuun, ja minun ongelmistani huolestumiseen. Joten toivoisin pikaista apua, sillä haluan tunteesta eroon mahdollisimman pian.
Heippa,
olipa ihana lukea, että sait aiemmin apua masennukseesi ja aloit voimaan paremmin! Olet ollut rohkea, kun olet kertonut pahasta olostasi ja ottanut apua vastaan. Se selvästi kannatti!
Nyt sinulla on kuitenkin tullut pakottavia ajatuksia liittyen itsesi satuttamiseen, mikä on tietysti tosi huolestuttavaa. En osaa sanoa, mistä nämä ajatukset johtuvat.. Onko jotain sattunut elämässäsi viime kuukausina? Onko sinulla stressiä esim. koulusta? Miten yleisesti voit – koulussa, kotona, ihmissuhteissasi? Koetko hyvää oloa itsestäsi? Mietin, että löytyisikö miltään näiltä elämän osa-alueilta jotain sellaista, mikä painaa mieltäsi? Vai voisiko kyse olla siitä, että pelkäät suunnattomasti masennuksen ja synkkien ajatusten palaamista? Joskus silloin ajatuksiin tulee juuri juttuja, joita pelkää/joiden pelkää palaavan.
Oli syy, mikä tahansa, olisi erityisen tärkeää, että nämä ajatukset loppuisivat. Kun tämä pakottava tarve iskee, niin mikähän voisi saada huomiosi ja ajatukset muualle? Voisitko esim. hakeutua toisen (kaverin, vanhemman, aikuisen..) seuraan tai soittaa jollekin? Tai kirjoittaa niitä ajatuksia ylös ja kirjoittaa ylös myös sen, että ”nämä ovat vain ajatuksia ja minun ei tarvitse toteuttaa näitä ajatuksia. Haluan kohdella itseäni hyvin enkä halua enää palata synkkyyteen”.. En tiedä, toimisiko tämä yhtään sinun kohdallasi?
Kannustaisin sinua myös juttelemaan vanhemmillesi tai esimerkiksi koulun terveydenhoitajalle tai kuraattorille. Vanhempasi rakastavat sinua ja haluaisivat auttaa ja tukea sinua. Sinun ei tarvitse murhetia vanhempien jaksamisesta itsesi kustannuksella. Pääasia on, että sinä et nyt ala voimaan huonommin, kun olet jo kertaalleen selättänyt masennuksen. Masennus on sellainen, että se saattaa myös uusiutua, ja siksi onkin tärkeää, että ennaltaehkäisisit sen paluuta kaikin keinoin. Eli älä patoa ajatuksia sisääsi, vaan ota vastaan läheisten tuki. Sitä he haluavat sinulle antaa.
Voit aina myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 tai kirjoittaa meille nettikirjeen, jossa purat ajatuksiasi. Chat on avoinna ma-to klo 17-20 täällä Nuortennetissä. Pääsiäisenä chat on auki tulevana maanantaina klo 14-17. Kaikki palvelut ovat luottamuksellisia, nimettömiä ja ilmaisia!
Tsemppiä sulle!!!