Hei!
Hyvä, että kirjoitit ajatuksistasi. Olen tosi pahoillani, että sinusta tuntuu, ettei tämä ole sinulle oikea paikka tai että et kuuluisi tänne. Jäin miettimään, mistä sinulle tulee tuollainen olo. Onko ympärilläsi ihmisiä, jotka saavat sinut tuntemaan noin? Olisi tärkeää, että jokaisella olisi joku ryhmä, johon kuulua ja jossa tuntee olonsa tärkeäksi ja merkitykselliseksi. On se sitten perhe, kaveriporukka tai harrastusryhmä.
On myös kurjaa, että sinua ahdistaa. Sekään ei ole oikein – toivoisin, että voisit elää niin, että olisit ainakin pääosin onnellinen ja tyytyväinen elämääsi. Toki kaikilla on vaikeita elämänvaiheita tai tapahtumia, jotka saavat meidät vähäksi aikaa tuntemaan olomme kurjaksi, mutta olisi hyvä, että kykenisimme pääsemään niistä yli.
Toivoisin kovasti, että lähipiirisi tietäisi, miten voit. Sinua voidaan auttaa ja on täysin mahdollista, että tulet taas voimaan hyvin. Pystyisitkö kertomaan ajatuksistasi kotona?
Jos se tuntuu mahdottomalta, niin toivon, että löydät jonkun muun, turvallisen aikuisen, jolle kertoa. Se voi olla isovanhempi, kummi, nuoriso-ohjaaja tai valmentaja. Kouluaikana sinua auttaa koulun ammattilaiset, mm. kouluterkkari, kuraattori ja psykologi. Joissain kouluissa on myös esimerkiksi kouluvalmentajia, ohjaajia tai psyykkareita. Kaikki he ovat siellä myös sinua varten.
Voit myös soittaa meille tai tulla chattiin juttelemaan. Numeromme on 116 111 ja palvelumme ovat auki joka päivä. Lisäksi ne ovat maksuttomia eikä sinun tarvitse kertoa nimeäsi.
Tärkeintä on, että elämänilosi saataisiin palautettua. Uskon, että sinunkin elämälläsi on tärkeä tehtävä ja tulevaisuudessa sinulle voi tapahtua kaikenlaisia mahtavia asioita!
Toivottavasti pystyt purkamaan ajatuksiasi jollekin ja tunnet taas joku päivä kuuluvasi tänne muiden joukkoon ja koet olevasi juuri oikeanlainen ja oikeassa paikassa!
Sinua ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
