Mun veli suuttu mulle yks päivä ku söin sen sipsejä vaikka ne oli keittiön pöydällä lautasella ja sit se suuttu sillee [Osa tekstistä poistettu] ja vei sen lautasen pois. [Osa tekstistä poistettu] mul on ollu jotenki outo olo en osaa oikein kuvailla. Tai ku jos se tekee tolleen vaan siitä et syön sen sipsejä nii mitä muuta se voi tehä. Ja pahinta oli se et mun vanhemmat näki tän koko jutun eikä ne tehny mitään. Tai no ne alko huutaa mun veljelle mut ei laittanu sitä pyytää anteeks mikä on niitten mielestä aina tosi tärkeetä. Joten mä menin mun huoneeseen ku ne alko huutaa ja sit muutaman tunnin päästä oli ruoka ja kaikki oli ku mitään ei olis tapahtunu. Ja tuntuu et ne huutaa koko ajan ja se ois vastaus kaikkeen. Mitä mun pitäis nyt tehä. Kiitti jos autat.
Hei A,
Kiitos viestistäsi!
Kirjoitit, että veljesi oli käynyt sinuun käsiksi, koska olit syönyt hänen sipsejään. Pohdit myös kirjoituksessasi, että syy veljesi käytökselle vaikutti olevan aika pieni, koska kyse oli vain sipsien syömisestä. Toiseen käsiksi käyminen on aina väärin, oli syy sille mikä tahansa. Veljesi on reagoinut tilanteeseen voimakkaasti jostakin syystä, mutta hän ei missään nimessä olisi saanut käydä sinuun käsiksi.
Kerroit myös, että vanhempasi näkivät tapahtuneen, mutta he eivät oikein tehneet asialle mitään. Vanhempasi huusivat veljellesi, mutta eivät pyytäneet veljeäsi pyytämään sinulta anteeksi. Ilmeisesti anteeksipyytäminen on yleensä perheessäsi tärkeä asia, mikä kuulostaa hienolta.
Tilanne on ymmärrettävästi jäänyt mietityttämään sinua. Välikohtaus on ollut ikävän kuuloinen, eikä siihen palattu enää jälkikäteen. Tällaiset tilanteet olisi aina tärkeä selvittää ja käydä läpi. Luuletko, että voisit ottaa asian puheeksi vielä uudestaan vanhempiesi kanssa? Miltä sinusta tuntuisi kertoa vanhemmillesi, että asia on jäänyt sinua mietityttämään? Entä voisitko ajatella kertovasi heille, miltä sinusta tuntuu, kun vanhempasi tuntuvat huutavan usein?
Joskus mielenpäällä olevista asioista voi olla helpompi kertoa jollekin toiselle aikuiselle. Tällainen henkilö voi olla joku luotettava ja turvallinen aikuinen lähipiirissäsi, esimerkiksi vaikka sukulainen tai opettaja. Tärkeää on, että sinun ei tarvitse jäädä pohtimaan tapahtunutta yksin.
Voit aina myös soittaa ihan millä asialla tahansa asialla meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Ei välttämättä edes tarvitse olla mitään tiettyä asiaa mielessä, vaan voit soittaa myös ihan muuten vain. Voit tulla myös juttelemaan chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Palvelumme ovat luottamuksellisia ja nimettömiä. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
