Hei!
Kiitos viestistäsi. Olen tosi pahoillani, että vanhempasi ovat alkaneet huutaa sinulle ja olet alkanut pelkäämään heitä. On myös tosi väärin, jos koet, ettet ole heille yhtä rakas kuin muut sisarukset. En kuitenkaan millään haluaisi uskoa, että he vihaisivat sinua. Olen todella surullinen, että koet niin.
Ymmärrän, että asiasta puhuminen suoraa heille voi jännittää, jos pelkäät kertomisesta johtuvia seurauksia. Kannustan sinua kuitenkin kokeilemaan. Mitä voisit siinä hävitä? On kuitenkin pieni mahdollisuus, että sanasi jäisivät heille mieleen. Joskus, kun tunnelma on kotona hyvä tai olet vaikka kahden kesken jommankumman kanssa, niin toivoisin, että kertoisit heille siitä, että sinusta tuntuu että he vihaavat sinua ja että he pitävät muista lapsista enemmän kuin sinusta. Voi olla, että he reagoivat huonosti, mutta olen ihan varma, että he jäävät siitä huolimatta miettimään sanojasi.
Jos kertominen ei millään onnistu tai siitä ei ole apua, toivoisin, että löytäisit jonkun toisen aikuisen, jolle voisit siellä asiasta puhua ja keventää mieltäsi. Ehkä joku sukulainen voisi puhua vanhemmille ajatuksistasi sinun puolestasi? Onko sinulla läheiset välit esimerkiksi johonkin isovanhempaan, tätiin, setään tai kummiin? Voi olla, että vanhempasi kuuntelisivat paremmin jotakuta aikuista? Mitä olet mieltä?
Toinen vaihtoehto on, että juttelisit asiasta syksyn tullen koulusi kuraattorin kanssa. Kuraattorin työtehtäviin kuuluu auttaa, jos oppilaalla on kotona ongelmia. Hän voi sitten jutella vanhempiesi kanssa, jos niin haluat.
Toivottavasti tilanne kotona parantuu. Sinulla olisi oikeus tuntea olevasi siellä turvassa ja rakastettu!
Voit milloin tahansa soittaa meille ja jutella asiasta lisää, jos haluat. (Tai jos haluat keskustella jostain muusta asiasta.) Numeromme on 116 111 ja sekä se että täällä Nuortennetissä oleva chat on auki vuoden jokaisena päivänä. Palvelumme ovat maksuttomia ja anonyymejä.
Olet tärkeä! Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
