Siirry sisältöön
moms spaghetti 🇺🇦

eli siis, mennään suoraan asiaan.
mä kerroin/jouduin kertomaan mun masennuksesta mun vanhemmille, ja en nauttinut siitä ollenkaan. tästä on jo mennyt 3-4 kuukautta ja sanoin silloin että haluan että he varaisivat minulle ajan kuraattorille, noh ei ne sitä varannut.
oon kuullu että mun suvussa on masennusta [Osa tekstistä poistettu]
oon aika varma että isäni on ollut myös masentunut, koska lusikan nurkkaan heittänyt pappani oli alkoholisti, ja iskä joutui kestämään kaiken pahan.

mun iskä oli eilen että ”siivoaisit huonees, ei oo niin hankalaa”
mulle masentuneena vaikka yhen roskan vieminen saattaa tuntus mahdottomalta.
joten mulle on kertakaikkia hankala vaan piettää huone siistinä.
jotenki tuntuu että he ovat unohtaneet koko asian, oon mummollekki puhunu mun masennuksesta, se vaan sano että voidaan aina jutella ku siltä tuntuu, mutten vai kykene puhumaan. jos joutuisin vanhemmille vielä kerran puhumaan masennuksesta en pystyis siihen :/
jotenki tuntuu etten uskalla vaan puhua masennuskesta tuttujen kanssa. oon koittanu kattoo kuraattorille aikaa mutten osaa varata.

apua??

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei,

Kiitos viestistäsi!

Olet tehnyt hienosti ja rohkeasti, kun olet kertonut vanhemmillesi masennuksestasi ja halustasi varata aika kuraattorille. Kurja kuitenkin kuulla, että kuraattoriaikaa ei ole varattu ja olet jäänyt yksin asian kanssa.

Sinulla on ollut myös mielessäsi jo edesmenneiden sukulaistesi mielenterveyden haasteet ja epäilet myös isäsi olevan masentunut. Masennus ja alkoholismi ovat kummatkin sairauksia ja niihin sairastuneen ihmisen olisikin tärkeä saada tukea. Tärkeää kuitenkin olisi, että lapsen ei tarvitse kantaa huolta oman vanhemman tai lähiaikuisen voinnista.

Kuvailit myös, kuinka vanhempasi eivät tunnu muistavan, että olet kertonut masennuksestasi. Jos olo on masentunut, niin silloin pieniltä vaikuttavat asiat voivat tuntua isoilta ja raskailta. Myös huoneen siivoaminen ja siistinä pitäminen voi ihan varmasti tuntua vaikealta.

Onpa hienoa, että olet mummollesi uskaltanut kertoa ja ihana kuulla, että hän on sanonut, että hänelle voi aina jutella. Kannustaisin sinua juttelemaan mummollesi jatkossakin, mutta ymmärrän, että se voi tuntua myös vaikealta. Mummosi haluaa selkeästi olla tukenasi ja olet varmasti hänelle tärkeä.

Ikävää, että et ole saanut apua kuraattoriajan varaamiseen, mutta onpa hienoa, että olet yrittänyt katsoa aikaa itse. Jos ei ole aikaisemmin ollut kuraattorilla, niin ei välttämättä tiedäkään, miten ajan varaamisen kanssa tulisi toimia. Jokaisella koululla voi olla hieman erilaiset systeemit, mutta löytäisitköhän koulun kuraattorin yhteystiedot (esim. puhelinnumero) jostakin? Usein yhteystiedot saattavat olla esimerkiksi koulun ilmoitustaululla tai koulun nettisivuilla. Tai voisikohan kuraattorille laittaa viestiä Wilman kautta? Kun löydät kuraattorin yhteystiedot, voit esimerkiksi laittaa hänelle viestin, että haluaisit varata ajan.

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: vanhemmat ei jaksa uskoa mua

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top