Hei. Olen nuori ala-asteelaimen tyttö ja olen 13 .v. Minun pulmana on se,että minulle huudetaan jokaikinen pv. Isäni on agressiivinen ja äitini on kärttyinen. Kun tulen koulusta kotiin, äiti huutaa minulle siitä kuinka sotkuinen olen. Ja useinmiten kun tulen kotiin,äiti on koneella ja puhuu sukulaisten ja kavereidensa kanssa,eikä kiinnitä huomiota minuun. Vanhempani ovat myös niin vanhanaikaisia,että kun kysyn apua läksyihini liittyen he eivät kykene auttamaan.Vähän aikaa sitten harrastin koripalloa ja se oli yksi tärkeimpiä asioita minulle elämästäni perheen ja koulun lisäksi. [osa tekstistä poistettu]vanhempani lopettivat harrastukseni ja alkoivat kiristämään [osa tekstistä poistettu] tämän jälkeen aloin masentua ja elämäni meni koko ajan vain alamäkeä. Olen puhunut koulukuraattorille ja terveydenhoitajalle. Terveydenhoitajani huomasi,että minua masensi. Olen nykyään hiljainen ja yksinäinen. Eräs kaverini aloitti koripallon ja nyt 2 luokkalaistani puhuvat jatkuvasti harrastuksesta ja kyselevät milloin palaan. Facebook on myös täynnä harrastuksessa tapahtuneita päivityksiä. Kaikki saavat.harrastaa jotain,paitsi minä. Nyt joudun olemaaan joka pv huoneessanni ja nukkua. Olen masentunut ja päätäni on särjennyt jo kuukauden. En saa apua mistään.Eikä vanhempani minua kuuntele. Kukaan ei voi harrastukseni aloittamiseen puuttua. [osa tekstistä poistettu] En jaksa enään sekuntiakaan. Kukaan ei voi auttaa,ei lukaan.
Hei,
kuulostaa siltä, että vaikka ympärilläsi olevat aikuiset tietävät sinun sairastaneen ja kärsivän nykyisin masentuneisuudesta, olet jäänyt asioiden kanssa silti kovin yksin.
Onko terveydenhoitaja tai kuraattori keskustellut kanssasi mitään perusteellisemman ja säännöllisemmän avun hakemisesta/saamisesta, esimerkiksi nuorisopsykiatrian poliklinikalta? Kertomasi perusteella sinun on vaikea selvitä yksin tuosta kaikesta, vaan tarvitsisit aikuisen apua. Voisiko olla hyvä, että sinä ja vanhempasi pääsisitte yhdessä juttelemaan esimerkiksi koulukuraattorin kanssa ja voisit muun muassa kertoa, miten epäreiluksi koet rakastamasi harrastuksen kieltämisen? Ehkä vanhempasi pystyisivät perustelemaan päätöksiään paremmin ja joutuisivat myös kuuntelemaan sinua.
En tiedä kaikkea tilanteestasi, mutta kirjoituksestasi heräsi huoli. Missään nimessä sinun ei tarvitse heittää toivoa ja uskoa siihen, etteikö asioihin voisi löytyä ratkaisu ja elämäntilanteesi helpottaa. Jos haluat jutella tarkemmin tilanteestasi ja saada aikuisen vinkkejä asioiden selvittämiseen, voit soittaa nimettömänä ja ilmaiseksi Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Puhelin on auki ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Voit myös kirjoittaa enemmän tilanteestasi Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun, josta saat aikuisen vastauksen.
Älä lannistu, vaan jaksa vielä hakea apua!
