Tarviin vähä apua mun iskä huutaa mulle ja mun siskoille se pelottaa mua[osa tekstistä poistettu] mä en tykkää mun iskästä olleenkaan se oikeesti on tyhmä et antakaa nevo miten pärjäisin
Hei.
Kiitos rohkeudestasi kertoa tilanteestasi. Hienoa, että halusit kirjoittaa meille ja pyytää apua, se on jo askel kohti parempaa oloa ja apua!
Kerroit, että sinua pelottaa kotona isäsi käyttäytymisen vuoksi. Tämä on hyvin ymmärrettävää, kuulostaa todellakin pelottavalta tilanteelta. Myöskin tilanteelta, johon sinun ei ollenkaan pitäisi joutua. Ensinnäkin haluan korostaa, että sinä et ole tehnyt mitään väärää missään vaiheessa. Oli tilanne kotona mikä tahansa, ei se ikinä oikeuta aikuista käymään käsiksi lapsiin. Oma koti pitäisi olla aina turvallinen paikka missä on hyvä olla, eikä sen missään nimessä pitäisi olla paikka missä joutuu pelkäämään omia perheenjäseniään.
Toiseksi halua korostaa, että sinun ei tarvitse pärjätä tai kestää tätä tilannetta millään tavalla, eikä varsinkaan yksin. Sinä ansaitset voida hyvin eikä isäsi käytös saa jatkua, eikä sitä saa hyväksyä. Apua löytyy aina kunhan uskaltaa kertoa, että tarvitsee apua. Sinä uskalsit jo hienosti kertoa tänne meille tilanteestasi kotona, nyt toivonkin, että uskaltaisit vielä kertoa asiasta jollekin toiselle lähipiirissäsi olevalle turvalliselle aikuiselle, joka pystyy auttamaan sinua eteenpäin kotitilanteesi kanssa. Onko sinun lähipiirissäsi ketään aikuista, jolle tuntuisi luontevalta ottaa asia puheeksi? Tämä aikuinen voi esimerkiksi olla äitisi, naapurisi, kaverin vanhempi, opettaja tai kuraattori.
Näiden aikuisten tehtävänä on ottaa vastuu siitä, että asia ratkaistaan niin, että sinulla on hyvä ja turvallinen olo kotona. Sinun ei siis kertomisen lisäksi tarvitse huolehtia mistään muusta. Jos kertominen tuntuu vaikealta, olisiko mahdollista, että kirjoittaisit tämän tänne kirjoittamasi viestin uudelleen valitsemallesi henkilölle? Viestistäsi tulee mielestäni hyvin ilmi se mitä kotona tapahtuu ja että tarvitset apua tilanteeseesi.
Jos haluat pohtia nimettömästi ja luottamuksellisesti miten kertoa ja kenelle kertoa tilanteestasi, voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116), olemme avoinna joka päivä, myös joulupyhien aikoina klo 14-17. Yhdessä päivystäjän kanssa voit pohtia miten edetä.
Pidä huoli itsestäsi ja uskalla kertoa tilanteestasi. Sinä olet tärkeä ja kaiken avun arvoinen!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi! Mäkin oon 11 vuotias tyttö myös. mulla on samanlainen tilanne kuin sulla. Mun iskä huutaa mulle monesti kun se suuttuu ja se on myös vähän väkivaltainen mua kohtaan. :(
Mä toivon että sulla menis jo paremmin ja voisit puhuu siitä sun isän kanssa. :)
Tsemppiä sulle! :)
Hei nimimerkki ”…”.
Kiitos viestistäsi. On rohkeaa, että päätit kertoa asiasta tänne ja antaa vertaistukea toisille, silloin usein huomaa, ettei ole ainoa ihminen, joka on samassa tilanteessa. Perheessä oleviin vaikeuksiin saa kuitenkin aina apua, kunhan rohkenee asiasta kertoa.
Toivon, että myös sinä rohkenet kertomaan tilanteestasi jollekin turvalliselle aikuiselle, jos et ole sitä jo tehnyt. Väkivaltainen käytös kun ei ole ikinä hyväksyttävää aikuisilta ja varsinkaan niin että se kohdistuu lapsiin. Muista, että sinä et ole tehnyt mitään väärää ja isäsi käytös on aina hänen vastuullaan. Voisitko siis ottaa asian puheeksi esimerkiksi äitisi kanssa? Tai koulun puolelta esimerkiksi kuraattorin kanssa?
On tärkeää, ettet jää yksin tilanteen kanssa. On aina aikuisten vastuulla ratkaista tämänlaiset tilanteet, mutta ne eivät valitettavasti aina tule aikuisten tietoon, jos ei niistä rohkene kertoa.
Jos haluat, voit aina soittaa myös meille Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, eller på svenska 0800 96 116) jos haluat pohtia tilannettasi ja siihen ratkaisuja yhdessä päivystäjän kanssa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Kaikkea hyvää sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Mul on tää ihan sama ongelma :( mun äiti huutaa mulle ihan koko ajan. Käyn koulun kuraattorilla mut ei se tunnu mitenkää auttavan..[osa tekstistä poistettu] Sehä ei ees yritä parantaa mun oloo yms:((
Toiko muka paha?
VAROITUS: ÄLÄ LUE JOS ET VOI TEHDÄ ASIALLE MITÄÄN TAI JOS EI KIINNOSTA.
Mun vanhemmat (isä erityisesti) on ihan p****ja. siis jos vaikka suuutan ne, juu, ne huutaa, [osa tekstistä poistettu]
Mutta kiitti kun luitte, aika pitkä ja itsekäs saarna.
Juu, mun mielest se on kans väärin. Ajattelin nyt kans avautuu tänne ku en uskalla puhuu kenellekkää. Mun vanhemmat kans huutaa kokoajan, myös on alkanu nytte löydä ja heittää mua jollain ihme muovikulhoilla. Vertailee aina muihin ja arvostelee joskus pukeutumista. Tuntuu niin epäreilulta.
Hei nimimerkki ”prinsessa :D”
Kiitos viestistäsi. Hyvä, että halusit purkaa mieltäsi tilanteestasi ja hakea tilanteeseen apua.
Kuulostaapa todella kurjalta tilanteelta, että äitisi huutaa sinulle niin usein. Se ei varmasti tunnu sinusta hyvältä. Kotona voi välillä syntyä riitatilanteita, jotka tietysti tuntuvat ikäviltä jo itsessään, mutta se, että tilanteet yltyvät usein huutoon ei ole ikinä hyvä tapa riidellä. Sinä et ole tässä tilanteessa tehnyt mitään väärää. Äitisi ei saisi huutaa sinulle tuolla tavalla tai uhkailla sinua. Tämä onkin voinut tuntua sinusta hyvin pelottavaltakin?
Olet toiminut todella rohkeasti, kun olet käynyt kuraattorin luona juttelemassa. Harmi kuitenkin, ettet koe siitä olleen apua. Olisiko sinulla jokin toinen turvallinen aikuinen sinun lähipiirissäsi, jolle voisit kertoa tilanteestasi? Esimerkiksi opettajasi tai kaverisi vanhempi?
Oletko äidillesi pystynyt kertomaan miten hänen huutonsa ja uhkailunsa sinuun vaikuttaa? Äitisi olisi hyvä tiedostaa tämä, jotta jokin voisi muuttua. Jos et ole pystynyt tästä kertomaan, olisiko sinun mahdollista kirjoittaa hänelle esimerkiksi kirje, jossa kerrot miltä sinusta tuntuu? Kirjeen jälkeen voisitte yhdessä miettiä, miten tilanne ratkaistaan niin, että sinulla on hyvä olla kotona. Tähän keskusteluun voit toki ottaa mukaan jonkun sinun tueksesi.
Jos haluat pohtia tilannettasi meidän kanssamme voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, eller på svenska 0800 96 116). Yhdessä päivystäjän kanssa voit miettiä kenen puoleen voisit kääntyä tai ehkä, miten voisit ottaa asian puheeksi äitisi kanssa.
Sinun hyvinvoinnillasi on väliä ja kotona sinulla pitäisi olla hyvä ja turvallinen olo. Toivonkin, ettet jää yksin tämän asian kanssa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei nimimerkki ”kohta 12 :(”
Kiitos paljon, että rohkenit kirjoittaa perhetilanteestasi tänne meille. Onkin hyvin tärkeää, ettet jää yksin tämän asian kanssa.
Kirjoitit, että suuttuessaan sinun vanhempasi huutavat sinulle sekä käyvät välillä myös käsiksi. Onpa todella surullista lukea, että sinulla on tämänlainen tilanne kotona. Kotona voi usein syntyä riitatilanteita mutta ikinä vanhempi ei saisi satuttaa lastaan, ei fyysisesti eikä henkisesti. Kerroit, että he syyttävät sinua huonosta käyttäytymisestä ja siksi kohtelevat sinua niin kuin tekevät. Haluan kertoa sinulle, että vaikka käyttäytyisit miten ärsyttävästi vanhempiasi kohtaan, ei se ikinä anna heille oikeutta käydä sinuun käsiksi. Sinun vanhempasi tekevät sinua kohtaan hyvin väärin ja toivonkin, että saat apua tilanteeseesi pian. Sinä olet ollut rohkea ja tehnyt aivan oikein, kun olet uskaltautunut kirjoittaa tästä asiasta tänne!
On olemassa hyviä sekä huonoja salaisuuksia. Hyvistä salaisuuksista tulee hyvälle mielelle, kun on jotakin kivaa yhteistä esimerkiksi ystävän kanssa. Huonot salaisuudet aiheuttavat ahdistusta. Tässä kohtaa sinun vanhempasi pyytävät sinua pitämään huonoa salaisuutta, mikä ei ole oikein ja toivonkin, että lähipiirissäsi olisi joku jolle voisit kertoa asiasta.
Kerroit, että sinusta on hankalaa kertoa asioitasi esimerkiksi opettajalle. Tämän ymmärrän todella hyvin, puhuminen ei ole aina helppoa. Siksi kannattaakin miettiä etukäteen kuka olisi se aikuinen sinun lähipiiristäsi, jolle olisi helpointa puhua. Voisiko se olla joku kaverisi vanhemmista? Naapurisi? Joku koulusi opettajista? tai kenties koulukuraattori? Tapoja kertoa on myös monia. Jos sinusta tuntuu luontevammalta kirjoittaa, voit myös ottaa asian puheeksi sillä tavalla. Olisiko sinun esimerkiksi mahdollista kirjoittaa samantyylinen viesti, jonka tänne kirjoitit, jollekin, jonka toivoisit sinua auttavan? Mielestäni kirjoitit hyvin kuvailevasti mitä kotona tapahtuu ja uskon, että monikin lähipiiristäsi haluaisi auttaa sinua tässä tilanteessa.
Puhuminen auttaa aina, eikä ikinä kannata jäädä yksin pohtimaan ahdistavia tilanteita. Jos haluat pohtia asiaa meidän kanssamme voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 tai ruotsiksi 0800 96 116). Yhdessä päivystäjän kanssa voit miettiä kenen puoleen kääntyä ja miten asian kanssa kannattaisi edetä.
Sinulla on oikeus voida hyvin ja tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti kotonasi. Sinä ja sinun hyvinvoinnillasi on väliä. Pidä huoli itsestäsi, äläkä jää yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei nimimerkki ”Moi”.
Kiitos viestistäsi! Todella hienoa, että uskaltauduit avautumaan tänne tilanteestasi!
Lyöminen ja muovikulhoilla heittäminen ei ole todellakaan ole sallittua. Vanhempasi eivät saisi käyttäytyä sinua kohtaan noin. Myös huutaminen, muihin vertaileminen ja pukeutumisen arvostelu on todella ikävää sinua kohtaan. Ymmärrän, miksi se tuntuu epäreilulta! Sinulla on oikeus kokea olosi turvalliseksi kotonasi.
Voisitko kertoa kotitilanteestasi kenellekään luotettavalle aikuiselle? Onko sinulla esimerkiksi lähipiirissäsi jotakin aikuista, kenelle uskaltaisit kertoa? Myös koulussa voit kertoa asiasta esimerkiksi koulukuraattorille. Hänen tehtävä on olla koululla sinun tukenasi haastavissa asioissa.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei
Hienoa että rohkenit kertoa asiastasi ole rohkea edelleen ja kerro koulussa taikka läheiselle aikuiselle asiasta jos sinua pelottaaa sanoa isällesi itse asiasta. TSEMPPIÄ!