Oon siis varattu mut lähi aikoina mun poikaystävä on ollu vähä sellane etäisempi ja kiireisempi koulun takii eikä oikein ehi sellain puhua tai olla mun kaa. Mul on yks kaveri, joka on sairaan hauska ja mukava ja voisin melkein sanoo häntä yheks mun parhaist kavereist. Hän on auttanu ja tukenu mua paljon ja häntä on ihana halata. En siis ole ihastunut häneen sellasella tavalla että haluaisin edes pussata tai mitään tällästä. Olen vain alkanut unelmoimaan siitä, että voisin vain levätä hänen vieressään ja halata häntä. Ehkä haluaisin vain läheisyyttä ja tunnen nyt että olen saanut sitä enemmän kaveriltani kuin poikaystävältäni. (Tänne avautuminen tuntuu helpottavalta jostain syystä!?)
Hei!
On ymmärrettävää, että viihdyt hyvin kaverisi kanssa, kun hänellä on enemmän aikaa sinulle. On tärkeää, että on ihmisiä, jotka kuuntelevat sekä auttavat ja tukevat. Kaikki tarvitsevat ystäviä.
Entä oletko puhunut poikakaverisi kanssa siitä, miltä sinusta tuntuu se, että hän on etäisempi ja kiireisempi? Usein tilanteeseen pysähtyminen ja avoimesti puhuminen voi auttaa, koska poikakaverisi ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi, miltä tilanne sinusta tuntuu. Voisitte yhdessä katsoa kalenterista yhteistä aikaa, josta pidetään kiinni.
Olen puhunut USEIN. Ja joka kerta kun oikein kunnolla puran tunteitani hänelle ja kerron etten jaksa hänen käytöstään niin hän alkaa jopa itkemään ja kertoo rakasvansa minua ja muuttuvansa. Kuitenkin heti seuraavana päivänä hän on täsmälleen samanlainen kun aina ennenkin.
