Hei olen 15 minulla tulee ain välil sillenen ahistuneisuude tunne ja välil on ahistanu nii pajo [osa tekstistä poistettu] välil tulee itse toisii ajatuksii välil taas kakki on hyvi
Mietin ain välil et ilma muo ois helpompaa
Mitä miu pitäis tehä
Oon avautunu kahelle kaverille
Hei,
hienoa, että kirjoitit tänne!
On ihan normaalia, että mielialat vaihtelevat. Varsinkin sinun iässäsi, mutta myös ihan aikuisenakin. Elämä ja fiilikset eivät ole tasaista, vaan aaltoilevaa ja monen asian summa/monesta asiasta riippuvaa. Se, että ahdistus käy niin suureksi, että itseään satuttaa tai ajatukset käyvät tosi synkiksi, ei kuitenkaan ole tavanomaista. Silloin oloon on pureuduttava, otettava se vakavasti ja lähdettävä miettimään, mistä ahdistus aiheutuu ja miten sitä saisi helpotettua. Osaatko itse sanoa, milloin ahdistus alkoi kasvaa isommaksi? Onko jotain sattunut tai onko jotain erityistä, mistä sinulla tulee ahdistunut olo? Tietyissä tilanteissa, esimerkiksi?
Se on selvä, että oloosi voidaan saada helpotusta. Tärkeää olisi, ettet jäisi yksin asian kanssa. Ja hyvä onkin, että olet avautunut parille ystävällesi! Mitä ajattelet siitä, jos juttelisit jollekin aikuiselle olostasi? Olisi tosi tärkeää, ettet satuttaisi itseäsi enää. Se ei ole hyväksi sinulle, ei lopulta poista pahaa oloa ja sen lisäksi siitä voi tulla ikävä kierre, josta voi jonkun ajan kuluttua olla vaikea päästä eroon. Voisitko luvata itsellesi ja minulle, ettet enää tekisi pahaa itsellesi? Mikä voisi olla parempi keino purkaa ahdistusta, kuin itsesi tai kenenkään satuttaminen? Mistä sinulle tulee hyvä mieli tai saat ajatukset muualle?
Olet arvokas ja ihana, ainutlaatuinen nuori, ja ilman sinua olisi surullista. Keitä ihmisiä sinun elämässäsi on, ketkä välittävät sinusta? Aina läheiset ja me itse emme osaa näyttää välittämistä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta olen varma, että sinun lähipiirissäsi on ihmisiä, joille olet hurjan tärkeä! Täällä sinusta ainakin välitetään ja toivon, että rohkenisit puhua jollekin. Vanhemmallesi, koulun aikuiselle tai vaikka meidän Lasten ja nuorten puhelimen tai chatin päivystäjälle alkuun.
Voit käydä katsomassa Nuortennetin Huoli puheeksi -lomakkeen, jota voit halutessasi käyttää apunasi aikuisen lähestymisessä. Se löytyy täältä Mistä apua -yläotsikon takaa, sivun alaosasta.
Halauksia ja jaksamista!!
Öö.. minuu auttaa poika ystävälle puhuminen Skypes tai puhelimee cätis ehk vähä vaa
En oo pitkää aikaa satuttanu itteeni
Lupasin että yritän lopettaa poikaystävälleni
Mut ajatukset ei lähe [osa tekstistä poistettu] mut en haluu tehä sirä liia tärkeit ihmisii ♥
Aikuiselle en oikee haluu puhuu
Ja eka kerra [osa tekstistä poistettu] tyhmäst asiaa josk olin rikki eros mut jälkein päin oli tyhmää ja sit pari muutku ahisti nii paljo
Ja auttaa jos pääsen ulos kävelee mut sillo on joko tunti koulus tai yö
Se alko ku sain tietää et miu poika ystävä oli masentunu joskus kauva sitte ja sain vast kuukaus sit tietää ja se oli hirtttämäs itteensä mut pääs pois tuli kai et pelkään et tekee uudestaa mut helpottanu ku avauduin sille ku oli meil nii enää ei oo nii usei
Hyvä, että tuette poikaystävän kanssa toisianne. Muistattehan huolehtia toistenne lisäksi ensisijaisesti itsestänne? Kun on itse voimissaan, voi paremmin auttaa myös toista. Silloin, kun on tiiviisti jonkun läheisen tukena ja huolehtii toisen puolesta, olisi hyvä, jos itsellä olisi joku ihminen, kenelle voisi purkaa niitä huolen ja pelon tunteita. Tai ainakin tehdä välillä jotain mukavaa yksin tai muiden kavereiden kanssa, jolloin jaksaisi taas paremmin. Muuten oma mieli saattaa kuormittua ja väsähtää kaikesta huolesta.
Olette molemmat vielä nuoria ja tietyssä määrin pystytte hienosti tukemaan toisianne. Se on korvaamatonta. Mutta silloin, jos olo jatkuu pitkään huonona ja masentuneena, ei toisen nuoren (kaverin tai tyttö-/poikaystävän) tuki yksinään riitä.
Tosi hienoa, ettet ole enää satuttanut itseäsi! Pidä siitä lupauksesta kiinni! Ajatukset eivät voi satuttaa ketään, kunhan vain et toimi niiden mukaisesti. Ajan kanssa synkätkin ajatukset toivottavasti väistyvät kokonaan.
Koulussa tunnilla tai yöllä ei tosiaan pääse kävelylle. Mitä muita pahan olon hallintakeinoja voisit noihin hetkiin keksiä? Pystytkö yöllä esim. kuuntelemaan rauhoittavaa/hyvää musiikkia korvanapeilla tai helpottaisiko, jos kirjoittaisit paperille tai kännykkään ajatuksiasi, vaikka et lähettäisi viestiä kenellekään? Pitäisit ikään kuin tunnepäiväkirjaa. Koulussa kesken tunnin on tietysti vaikea saada huomiota muualle, paitsi koulutehtäviin ja opetukseen. Välitunneilla kannattaa käydä ulkona ottamassa happea.
Kuulostaa siltä, että sinulla on joitain keinoja, joilla saat oloasi paremmaksi, mikä on tosi hyvä juttu. Kannustan sinua jatkamaan noiden ”selviytymiskeinojen” käyttöä ja miettimään, mistä muista asioista saat hyvän olon ja mitä muita keinoja voisit käyttää tiukan paikan tullen. Kuitenkin jos olosi pahenee, ahdistuneisuutta ja synkkiä ajatuksia tuntuu olevan kovin paljon, niin (vielä) kannustan sinua käymään vaikka kouluterveydenhoitajan juttusilla. Kouluterkkarilla on vaitiolovelvollisuus, eli keskustelujenne tulisivat pysyä teidän välisinä. Voit kuitenkin pyytää (ammatti)aikuista aina kertomaan luottamuksellisuudesta.
Tsemppiä syksyyn!
No nyh mulla on kellle voi avautuu poikaystävä ja yks kaveri en ooo oikee koskaa avautunu
Khyl mul välil tulee et haluisin v ilttää mut oon tehny jtn muut esim menny häiritsee isoveljee jos ok kotona ta alas vanhempien luo nii rn en voi tehä mtn
Joskus miul tekis mieli lyyä jtn turpaan mut en viitti en ees tiiä miks tekis mieli vaa mut tulee emmä viitti hyvä et tulee sillenen
No mie oon huomannu et oo aik semi äkkipikanen mut tulee emmä viitti tehä mielee