”mä oon tänään vaa vähän väsynyt”.
toi lause tulee mun suusta joka päivä, monta kertaa. Näin on ollut monia vuosia. Etenkin toisinaan tulee pahoja aikoja, jolloin väsymys on musertava. Ei auta 10, ei 12, eikä edes 16h yöunet. Ei päiväunet, ei rentoutuminen, ei mikään. Se kalvaa niin pahasti, että välillä itkettää. Hengittäminen sattuu ja tekee tukalaa. Itsensä ruoskiminen on inhottavaa, mutta en muuten pääsis sängystäkään ylös. Tietoisuus siitä että on pakko tehdä, on pakko mennä aiheuttaa seinien kaatumisen päälle. Haluaisin vapaaksi arjesta, mutta sitä ei ole tarjolla. Haluaisin syödä mitä tahdon, tehdä mitä tahdon ja olla ajattelematta, mutta mitään näistä en tule koskaan saamaan. Koulukin tympii, oppilaat raivostuttaa ja en näe syytä miksi yrittää. Oon ammattikoulussa ekalla, ja ala on ihan mun juttu ja nautin siitä ajoittain, mutta tää väsymys haihduttaa senkin onnen. Mun ruumiintoiminnot on robottimaisia, ilmeitä en oo taaskaan jaksanut luoda hetkeen, keskusteluja vältän henkeen ja vereen. Muiden pettyneet tunteet kohdistuu muhun luoden kalvavan, kasvavan syyllisyyden. Itkukin on liian raskasta, ja luomet tuntuu painuvan kiinni väkisin, vaikka sulkeutuessaan eivät muuta tilannetta. Päivät on kaikki samaa kauraa, viikonlopun jälkeen odotan toista. Pienetkin äänet ärsyttää, nälkä kalvaa kokoajan. En oo tyytyväinen siihen mitä syön, ihan sama mitä syön. Nälkä ehkä tyrehtyy, ruokaa mietin silti. Halu luovuttaa on suuri, haikailen pitkästä sairaalajaksosta. [osa tekstistä poistettu]
kauanko tätä pitää jaksaa? Aina väsyttää. Yhtään virkeää päivää en oo nähnyt. Onko musta tulevaisuudessa edes töihin? Oonko tuomittu epäonnistuun? Tässäkö tää kaikki on mitä elämä tarjoaa? Tää on vähintään 7vuosi tätä samaa. Sen kauemmaksi en ees muista.
Heippa!
Uniongelmat on todella ärsyttäviä ja huomaan tekstistäsi että olet tosiaan väsynyt, mutta yritän nyt puolestaan omassa tekstissäni avata vähän apumahdollisuuksia ja ideoita jatkoon!
Sanoit että väsymystä on jatkunut jo pitkään. Onko sulla minkäänlaisia, edes arvauksia, mistä se voisi johtua, esimerkiksi ahdistus, stressi, masennus ja jopa ihan normaalit asiat kuten liikkuminen tai tietokoneella olo voi vaikuttaa unen saantiin. En usko että se ainoastaan johtuu näistä parista tekijästä ollenkaan, mutta tällaisilla asioilla voi olla jopa alitajuisesti yhteyttä väsymykseen ja uneen.
Oletko jutellut lääkärin tai vaikka vanhempien kanssa? Aina pitkät unetkaan ei auta (itseasiassa joissain tapauksissa ne voivat pahentaa väsymystä) vaan elämäntapoja voisi muutenkin muuttaa.
Vaikkei pikkujutut muuta asioita suuresti ne voivat yhdessä auttaa paljonkin, kunnon unirytmin löytäminen, päivittäiset aktiviteetit, aikaa rentoutumiseen, stressin vähentäminen jne.
Myös lääkärissä (arvailen nyt mutta apteekissa taitaa olla ihan ilman reseptiäkin lievempää melatoniinia myynnissä) kannattaa käydä.
Jos löytyy asioita mitä haluaisit purkaa ja käsitellä niin myös psykologin/psykiatrin luona käynti voisi olla tarpeen?
Muta älä ihmeessä luovuta! Vaikka olisi pitkiä päiviä koulussa, ei se silti tarkoita että ”koko päivä menee hukkaan”. Kotona voi pyhittää vaikka +/- puolituntia jollekin mieleiselle harrastukselle tai vaikka ihan akkujen lataamiselle, esim. venyttelylle.
Kuitenkin tärkein juttu olisi että puhuisit jollekin? Kerroit kuitenkin nauttivasi ajoittain opiskelemastasi alasta ja sen asioista, joten uskon vahvasti että kun saisit purkaa ajatuksiasi jollekin kasvokkain tai aluksi vaikka viesteillä, niin elämä alkaa kyllä hymyilemään enemmänkin :)
Jokaisessa päivässä on jotain hyvää joten muinakin päivinä kannattaa ”elää” kuin vain viikonloppuisin ja vapaapäivinä!
Jos kynnys on liian korkea heti jutella vanhemmille/psykologille tai vaikka terveydenhoitajalle, myös MLL:n puhelin-, kirje- ja chat-palvelut on täällä myös sua varten!
Voit myös kokeilla tulostaa tämän viestisi ja näyttää sen jollekin?
Paljon siunausta sinulle! Älä missään nimessä luovuta vaan etene vaikka pieninkin askelin eteenpäin, lupaan että se kannattaa :) vaikka selvästi et voi hyvin se ei missään nimessä tarkoita että olisit tuhoon tuomittu ja kykenemätön kaikkeen! Olet yhtä arvokas ja uniikki ihminen ja ongelmiata selviäminen tekee aina vahvemmaksi!
Hyvää talven alkua ja tsemppihalaus!
Mee puhuu tosta jollekin asiantuntialle tai lääkärille.
Kuulostaa siltä, että sä oot vakavasti masentunut. Itse kun masennuin, kärsin samoista tismalleen oireista ja kyllä, ne saattavat vieläkin tulla nurkan takaa uudestaan.
Suosittelen itse seuraavaa; Etsi masennustesti netistä, joita löytyy pilvin pimein ja tee se. Varaa aika jollekin taholle, joka tietää psyykkisistä sairauksista (psykopolo, jne) tai mene vain akuutisti sinne ja ota tekemäsi testi mukaan. Kaiken pitäisi sujua sen jälkeen omalla painollaan, etenkin kun ihmiset siellä ottaa nämä tapaukset vakavasti ja tarttuvat ongelmaan kuin krokotiili oksaan. Se,että noin on tuntunut seitsemän vuotta, on huolestuttavaa mun korviin.
Kannattaa muistaa muutama asia tämän asian suhteen; mielenterveysongelmilla kestää aikansa parantua – usein kuulee sanottavan, että siitä parantuu yhtä monessa vuodessa kuin on sitä sairastanut. ja vaikka ammatti-ihmisten kysymykset ärsyttää ja niitä ei jaksa sinä hetkenä, ne yrittää vain auttaa – ja jokainen tunne on sallittu niiden seurassa, ihan kaikki.
Toivotan sulle voimia ja tsemppausta tälle vuodelle! :-)