En tiiä kuuluuks tää tänne, mut kuiteski:
Oon ollu tosi väsyny, turhautunu ja ahdistunu kaikesta.
Must tuntuu et en löydä mitään iloa. En jaksa/ei huvita tehä mitään. :d
Mulla on ”kavereita”, mut ne on aika ärsyttäviä ja haluun niistä eroon.
En jaksa niitä, ku ne koko ajan selittää jotain pojista.
Mua turhauttaa.
Ja ne on ”käyttäny mua hyväks”, eli joskus 5lk ne puhu must pahaa ja oli mun kaa jostain syystä. Ja ne kiusas mua.
Ne pyys anteeks ja oli sillee ”unohdetaan tää, sori”
Oon saanu muutaman ahistus kohtauksen ja se ei oo kivaa.
Mulla on myös takana lievä syömishäiriö, mutta tarkkailen silti välillä syömistäni.
Oon kans demigirl lesbo ja mun perhe on homo/transfoobinen joten en oo tullu kaapista ulos. :p
Joskus 3lk mua seksuaalisesti ahdisteltiin netissä ja tällä ihmisella on mun kotiosote, kuvia musta, mun nimi…
Mua ahistaa et joskus tää ihminen tulis mun kotiin tai julkasis mun kuvia. (ollaan käyty sillon poliisiasemalla yms)
En myöskään saa nähä mun setää, koska mun äidillä ja sedällä on jotain riitaa. Mä kaipaan mun setää tosi paljon ja mulla on ikävä sitä. (en sais ees jutella sille Whatsapp:issa, mut ollaan silti juteltu)
Nukun kans tosi huonosti, koska ahistaa.
Eli tässä ois nyt jotain, en tiiä mitä tehä.
Vinkkejä?
Mut mukavaa joulun odotusta sulle! Älä muuta ittees muitten takia!! <3
Hei 🌈rainbow🌈
Kiitos viestistäsi! Hienoa, että päätit kirjoittaa Nuortennetin keskustelupalstalle! Tänne saa kirjoittaa ihan mistä tahansa asiasta!
Vastaukseni on aika pitkä ja vastauksen lopussa kannustan sinua vielä juttelemaan näistä asioista jonkun luotettavan ja turvallisen aikuisen kanssa. Vaikeiden tunteiden ja ajatusten kanssa ei kannata jäädä yksin. <3
Kirjoitit viestistäsi kavereistasi, mutta haluaisit heistä eroon, koska heidän seuransa ärsyttää. Kerroit myös, kuinka he ovat joskus kiusanneet sinua, mutta pyytäneet sitä anteeksi. Kaverit ovat tärkeässä osassa ikäistesi elämää, joten ymmärrän, että ympärilleen haluaisi kavereita, joiden seurassa viihtyy. Ymmärrän myös, että nuo menneet kiusaamiskokemukset voivat jäädä mieleen, vaikka olisitkin saanut anteeksipyynnön.
Ikävä kuulla myös, kuinka olet saanut ahdistuskohtauksia. Ahdistuskohtaukset ovat ikäviä, mutta niihin on mahdollista saada apua. Ahdistuskohtauksista olisi hyvä käydä juttelemassa esimerkiksi koulun kuraattorille tai terveydenhoitajalle. Joskus se voi jo helpottaa oloa, kun saa kerrottua asioista jollekin toiselle, mutta kuraattori tai terveydenhoitaja osaavat myös pohtia kanssasi tapoja helpottaa ahdistusta. Myös syömisen tarkkailusta on syytä kertoa myös, jotta saat tarvittaessa ajoissa apua, jos syöminen alkaa tuottamaan ahdistavia ajatuksia.
Kirjoitit myös, kuinka perheesi on homo-/transfobinen, joten et ole tullut heille ulos kaapista. Kurja kuulla, että tämän takia et pysty olemaan kotona täysin oma itsesi. Oletko tullut kaapista ulos kenellekään muulle? Entä voisitko ajatella, että kertoisit asiasta jollekin muulle luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle? Aina ei voi tietää, miten läheiset ihmiset reagoivat, mikä voi tehdä kaapista ulos tulemisesta jännittävää. Se voi myös jännittää, jos tietää, että läheiset ihmiset saattavat suhtautua asiaan negatiivisesti. Muistathan, että olet hyvä juuri tuollaisena ja sinulla on lupa olla täysin oma itsesi. <3
Ikävä kuulla, että olet joutunut kokemaan seksuaalista ahdistelua. Se on aina vakava asia ja asian käsittelyyn on aina tärkeää saada tukea. Oletko saanut keskustella asiasta kenenkään kanssa? On hienoa ja tärkeää, että asian tiimoilta ollaan käyty silloin poliisiasemalla, mutta ymmärrän, että asia painaa mieltä edelleen. Ethän jää miettimään näitä huolia yksin, vaan kerrot ajatuksistasi jollekin läheiselle aikuiselle. Seksuaalinen ahdistelu ja toisten kuvien julkaiseminen ilman lupaa on aina rangaistava rikos!
Kerroit myös, kuinka et ole päässyt näkemään setääsi, koska hänellä ja äidilläsi on riitaa. Kurja kuulla, että heidän riitansa vaikuttaa myös sinun ja setäsi yhteydenpitoon ja olet joutunut salassa viestittelemään hänelle. Miltä sinusta tuntuisi kertoa äidillesi, että kaipaat setääsi ja sinulla on ikävä häntä?
Viestisi perusteella sinulla on tällä hetkellä useita asioita mielenpäällä ja on kurja kuulla, että olet ollut ahdistunut. Usein, jos mielessä on vaikeita asioita, se vaikuttaa yleiseen olotilaan ja silloin voi tuntea olonsa esimerkiksi ahdistuneeksi ja turhautuneeksi.
Tärkeintä olisi, että näiden vaikeiden ajatusten kanssa ei tarvitsisi jäädä yksin, vaan voisit kertoa niistä jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Tällainen aikuinen voi esimerkiksi olla koulukuraattori tai -terveydenhoitaja. He ovat ammattilaisia, jotka ovat työssään tottuneet kohtaamaan monenlaisia asioita ja heille jutteleminen on luottamuksellisesti. Jos on monta asiaa mielenpäällä, niin voit kirjoittaa itsellesi vaikka listan asioista, joista haluaisit jutella.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Olet tärkeä ja arvokas! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä